Vähemmän on jälleen enemmän…

Olen aina ollut visualisti ja siksi jossain kohtaa elämää mietin jopa lahjatavarakaupan perustamista. Pyörittelin mielessäni bisnes ideoita samalla kun olin lasteni kanssa hoitovapaalla ja oli houkutteleva ajatus perustaa oma kaunis pikku putiikki, jossa olisin saanut järjestellä esineitä hyllyihin ja palvella asiakkaita. Onneksi en ehtinyt toteuttaa sitä, sillä pienellä maalaispaikkakunnalla se ei olisi todellakaan ollut bisnes idea… On huomattavasti helpompiakin (ja edullisempia) tapoja viettää päivänsä kauniiden asioiden ympäröimänä. Ei sen vuoksi tarvitse kauppaa perustaa 🙂

 

Kauniista vaatteista ja kengistä olen myös pitänyt.. Muistan lapsuudesta, miten istuin ompelukoneen vierellä odottaen, milloin uusi mekko tai talvitakki valmistuisi. Äitini oli taitava ompelemaan ja siirsi tuon taidon myös minulle. Nuoruusvuosina ompelin lähes kaikki omat vaatteeni itse – ja vielä lastenkin vaatteet, kun he olivat pieniä. Ja niissä vaatteissa onkin ihan erityinen tunne. Muistan kankaan tunnun ja kuosin vieläkin joistakin pienistä potkupuvuista tai toppahaalareista, vuosien takaa.

Shopping, Anu Pellas

Jossain kohtaa elämää ei aikaa enää ompelulle ollut ja vaatekaupat tulivat hyvinkin tutuiksi. Kiireen keskellä tuli usein tehtyä myös sellaisia hankintoja, jotka eivät kotona enää näyttäneetkään niin houkuttelevilta – ja päätyivät seuraavassa saneerauksessa kiertoon. Ystäväni ovatkin mielellään käyneet tutkimassa vaatekaappejani muuttojen yhteydessä 🙂

Kun tänään kävelin lähikaupasta kotiin harmaassa tihkusateessa, niin mietin, miten hassua on, että nyt kun asun kävelymatkan päässä Helsingin ydinkeskustasta, niin yht´äkkiä vaatekaupat eivät olekaan niin houkuttelevia. Ruokaostokset hoidan kaikista mieluiten muutaman korttelin päässä olevassa pienessä luomukaupassa tai monesti myös myöhään illalla kotiin tullessa, pikkuruisessa K-marketissa, joka on auki yhteentoista saakka. Kaikki se mistä olin haaveillut pitkään, on käden ulottuvilla – olinhan viettänyt usein Helsingissä hotelliviikonloppuja shoppaillen ja ystäviä tavaten.. Mutta nyt minulle tuntuukin riittävän se lähikaupan valikoima, josta on helppo ja nopea ostaa päivittäiset ruokaostokset ja kävellä kotiin. Ajatuskin parkkihalliin jonottamisesta ja Stockmannin herkun iltapäiväruuhkasta puistattaa. Ystäviä olen kyllä tavannut enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä – siihen en taida kyllästyä koskaan ❤

Hyvä ystäväni puhuu ekologisen kulutuskäyttäytymisen puolesta ja saneerasi samalla oman vaatekaappinsa sellaiseksi, josta löytyy  joka tilanteeseen sopivaa päälle pantavaa vaikka vaatekappaleita ei olekaan montaa. Harkittuja valintoja, juuri omalle vartalomallille sopivia värejä ja malleja, laadukkaita ja ajattomia päällysvaatteita sekä kenkiä… ja kaikki nämä sopivat yhteen, jolloin niitä voi myös helposti yhdistellä. Tuo ajatus houkuttelee myös minua.

Ajatus selkeästä vaatekaapista, helposti yhdistettävistä asukokonaisuuksista sekä muutamista laadukkaista kengistä ja laukuista tuntuu minulta, koska loppujen lopuksi olen aika yksinkertainen tyyppi. En jaksa päivittäin vaihtaa asusteiden sävyä tai matkalle lähtiessä pakata monenlaisia käsilaukkuja tai kenkiä mukaan – käytän mielelläni yhtä laukkua niin pitkään kun kyllästyn ja sitten hyvällä mielellä voin hankkia uuden. Mutta sen lisäksi olen alkanut myös miettiä sitä, miten suuri ekologinen jalanjälki jokaisesta valmistetusta vaatekappaleesta ja tavarasta jää? Jos kaikki me, kenellä on siihen varaa, teemme harkitsemattomia hankintoja, joille ei löydykään käyttöä – niin se tuntuu oikeasti tuhlaukselta. Monella tapaa.

Sillä ei pelkästään se ekologinen jalanjälki – vaan myös se jälki joka meihin ihmisiin jää, kun ensin hankimme tietyn elintason, jolla tuota kulutushysteriaa voi ylläpitää. Tiedän hyvin itse miten paljon työtunteja kuukaudessa noiden hankintojen eteen täytyy tehdä. Verottajan jälkeen Suomessa ei yrittäjälle yhdestä työtunnista paljon jää – varsinkaan sen jälkeen, kun kaikki elämisen kulut on maksettu…

Mutta mitä jos asioita alkaisikin ajatella toisin päin? Mitkä ovat niitä tärkeimpiä arvoja, joihin haluan satsata ja mistä puolestaan voisin hieman tinkiä? Voisinko tällä tavalla saada lisää tunteja niille tärkeimmille arvoille – kuten perheelle tai itselleni? Sen sijaan, että kaikkea pitää olla enemmän.

Tein itse tietoisen valinnan siinä vaiheessa kun muutin keskelle Helsinkiä, jossa asuminen maksaa huikeasti enemmän kuin aiemmassa kodissani Kotkassa. Päätin, että haluan satsata ennemmin siihen, millaisessa ympäristössä asun kuin siihen, että päälläni on aina uusinta muotia – sillä koin, että se on nyt omalle hyvinvoinnilleni tärkeämpää. Jos siis näet minut tapahtumissa tai valokuvissa samoissa vaatteissa kuin vuosi sitten, niin tiedät syyn 🙂

Ja yllättäen huomaan, että kun olen kovin tyytyväinen elämääni täällä, niin en kaipaakaan shoppailu kierroksia tai piristystä vaatekaappiin heräteostoilla – vaikka mahdollisuudet ovat käden ulottuvilla. Itse asiassa oloni on paljon levollisempi ja tyytyväisempi. Jatkuvasta uuden tavaran hankkimisesta voi muodostua salakavalasti oman onnellisuuden elinehto, johon löytyy aina uusi kohde sen jälkeen kun edellinen on hankittu…

Onnellisuuden palikat ovat jokaisella meistä toki erilaiset mutta ne omat onkin tärkeää löytää, jotta on helpompi tehdä oikeanlaisia valintoja… Niin asuinpaikan kuin kaiken muunkin suhteen ❤

2 Comments on “Vähemmän on jälleen enemmän…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: