Anu Pellas

#HyvänOlonVuosi2017

Vuodessa voi tapahtua paljon – tai olla tapahtumatta. Riippuen siitä, millainen ajanjakso omassa elämässä onkaan menossa. Facebook muistutti minua vuoden takaisista tunnelmista, kun istuin uuden, tyhjän kodin ikkunalaudalla… ja yhtä aikaa tuntui kuin se olisi ollut vasta eilen tai ikuisuus sitten. Niin paljon mahtuu tuohon vuoteen, josta yllättäen tuli minun #HyvänOlonVuosi, jolloin aloin priorisoida oman hyvinvointini ennen kaikkea muuta. Monin eri tavoin.

Facebook on hyvä muistuttamaan siitä, miten paljon elämä voi muuttua lyhyessäkin ajassa kun se näyttää vuoden tai kahden vuoden takaisia muistoja. Taaksepäin ei kannata muuten turhan usein katsella – mutta joskus on hyvä muistuttaa itseään siitä, miten joskus aiemminkin asiat ovat kääntyneet aina parhain päin. Vastoinkäymisten hetkellä varsinkin, koska jälkeenpäin on helpompi nähdä positiivisia merkityksiä ja tarkoituksia myös niissä vaikeissa ajoissa.

Viimeinen vuosi on ollut minulle ulkoisen reviirin ja verkostojen laajentumista, joka samalla automaattisesti on laajentanut omaa elämänkatsomustani. Kuitenkin yhtä aikaa olen kääntynyt yhä enemmän sisäänpäin, kuuntelemaan itseäni ja sitä mitä kehoni tai sydämeni kaipaa. Tuon tutkiskelun tuloksena moni asia, johon olen aiemmin uskonut, on heittänyt “häränpyllyä” – ja se on saanut minut itsenikin välillä hämmennyksen valtaan. Lopulta olen kuitenkin ollut äärettömän iloinen ja kiitollinen siitä, että uskalsin kyseenalaistaa omat ajatukseni ja repiä itseni irti vanhoista totutuista kaavoista.

Omia uskomuksia on hyvä välillä ravisuttaa ja tutkiskella rehellisesti, että vieläkö ne pitävät paikkaansa? Jollei elämä ravistele niitä ihan pyytämättä. Monet niistä kun ovat saaneet alkunsa aikoja sitten ja vieläpä kenties jonkun muun toimesta kuin meidän itsemme. Koti, koulu ja ulkoinen maailma jättää jälkensä, niin hyvässä kuin pahassa. Muodostaa uskomuksia, joiden varaan alamme rakentaa omaa elämää ja jotka usein myös rajoittavat meitä tietynlaiseen muottiin – joka voi olla tarpeen silloin, kun asioita on tapahtunut, jotta selviäisimme – mutta jossa ei ole välttämättä hyvä elää koko loppuelämää. Rajoittavat uskomukset ovat salakavalia ja muodostuvat pikkuhiljaa, siksi emme niitä aina edes tunnista, ennen kuin ne alkavat ahdistaa. Uskon, että jokainen meistä on joskus saanut itsensä kiinni jostain vääränlaisesta uskomuksesta – koskien omaa ulkonäköä, esiintymistaitoja, harrastuksia, rahan käyttöä, parisuhde dynamiikkaa… lähes mitä vain. Jopa sitä, millaista ruokaa minun tulee syödä, jotta elän terveellisesti tai kunnioittaen omia sukujuuriani. Siksi me suomalaiset olemme varmaankin viimeiseen asti puolustaneet kotimaisia viljatuotteita ja opetamme lapsemme juomaan maitoa, vaikka niin monet tutkimukset jo osoittavat, etteivät ne sovi kovinkaan monille. Päinvastoin.

Minäkään en ole säästynyt vääränlaisilta uskomuksilta, joita oli jälleen kerran hyvä päivittää. Paljon niitä on jo vuosien mittaan elämä karsinut samalla kun on heitellyt uusiin suuntiin. Siksi ehkä olinkin lähinnä hämmästynyt, että niitä vielä vain riittää…. Ruokailutottumuksia päivitin rankalla kädellä jo kauan sitten, kun lähdin työskentelemään hyvinvointituotteiden pariin. Olinhan maalaistyttönä kasvanut lähinnä perunalla ja ruisleivällä – joista kumpikaan ei sopinut minulle eikä ole kuulunut ruokavaliooni enää aikoihin. Mutta tämän vuoden aikana jouduin vielä uudelleen tarkastelemaan sitä, mikä sopii minulle ja mikä ei. Ja siinä onkin itse asiassa koko #HyvänOlonVuosi2017 ydinajatus, joka koskee laidasta laitaan omaa elämääni – mikä sopii minulle ja mikä ei?

Enpä olisi uskonut, että vapaaehtoisesti luovun kahvista, jonka ympärille kietoutuu monenlaiset muistot jo lapsuuden kodistani saakka. “Keitetäänpä kahvit!”, tarkoittaa maalla samaa kuin: “Kokoonnutaanpa koko porukka yhdessä pöydän ääreen, otetaan lepohetki ja jutellaan päivän kuulumiset läpi.” Kahvit keitettiin aina myös silloin, kun haluttiin katkaista pihatyöt tai jos naapuri pyörähti käymään. Sellaista vierasta ei ollutkaan, jolle ei kahvia olisi ainakin tarjottu. Siksi kahvihetkeen liittyy vahvasti positiivinen leima – vieraanvaraisuus, ystävät, hengähdys hetki, perheen yhteinen aika, aito kohtaaminen… Puhumattakaan kahvin tuoksusta. Heti kun se leijailee keittiöstä, niin on aika huokaista.

No, pidän kyllä myös hyvän kahvin mausta mutta lopulta huomasin, että se ei ollutkaan se tärkein syy juoda sitä – vaan tuo mielikuva, joka kahviin liittyy. Sen vuoksi tee ei esimerkiksi tuntunut ollenkaan samalta vaan oikeastaan jopa hieman säälittävältä, jota juotiin lähinnä flunssaisena.

Kun muutin Helsinkiin ja otin “välivuoden” omasta yrittäjyydestäni viime kesänä, niin sain luvan itseltäni nauttia elämästä. Halusin priorisoida sellaisia asioita, joihin ei aiemmin ollut niin paljon aikaa – ja yksi niistä oli ystävät. Olinhan monen vuoden ajan ollut vuoroviikoin yrittäjä ja äiti, jolloin muut menot saivat odottaa. Siksi ensimmäiset kuukaudet kesäisessä Helsingissä menivät mukavasti ystäviä tapaillen ja kaupungin kahvilakulttuuriin tutustuen. Lopulta kuitenkin kun “lomaa” jatkui koko talven ajan, tuli kahvikiintiöni täyteen.

Tein alkuvuodesta monenlaista ruokavalio remonttia, koska vatsa vihoitteli mutta kahvi piti pintansa viimeisenä – juuri noista edellämainituista syistä. Nyt jälkeenpäin tajuan, miten helppoa on juuttua vääränlaisiin tottumuksiin, vaikka tietäisi ja tuntisi kehossaan, etteivät ne palvele enää tai tuo edes sitä hyvää oloa, jota niillä alun perin on tavoitellut. Jollekin se on kahvi tai joku muu nautintoaine – toiselle se voi olla vaikkapa sokeri eri muodoissaan. Monet tupakoitsijat sanovat, että tupakoinnin lopettamisessakin vaikeinta on löytää sen opitun tavan tilalle jotain muuta tekemistä. Jotain, joka tarjoaa samalla tavalla pienen “irtioton” arjesta. Siksi minunkin piti löytää kahvin korvike.

Koko tämä kirjoitus sai siis alkunsa Kurkuma Latesta…. mutta saikin sitten ympärilleen vähän pidemmän tarinan. Löysin kahvin tilalle hyvän ja terveellisen, minulle sopivan korvikkeen, jolloin sain säilyttää kaikki nuo kivat traditiot, jotka kahvin ympärille liittyivät – sen lisäksi, että Kurkuma Latte maistuu nykyisin suussani paljon paremmalta kuin kahvi. Kurkumalla on myös monia terveysvaikutuksia. Jos haluat kokeilla, niin laitan alle reseptin mutta älä säikähdä jos et heti ensi kerralla ihastu siihen. En minäkään.

Luontaistuotekaupat myyvät valmista maustesekoitusta, joka näkyy kuvassa Aloe vera mehun kanssa. Valmista mausteseosta tarvitsee sekoittaa teelusikallinen haluamaasi vaahdotettuun maitoon. Itse käytän kauramaitoa, joka on kahviin tarkoitettu eli vaahtoaa kivasti – ja maistuu nykyisin suussani huomattavasti paremmalta kuin tavallinen maito. Sekin oli vain tottumuskysymys. Aloe vera ja Kurkuma Latte sattuivat samaan kuvaan siksi, että ovat vatsani suosikit aamuisin.

Jos haluat sekoitella Kurkuma Laten itse, niin alla minun oma ohje. Sitä voi maustaa hyvin myös inkiväärillä vaniljan sijaan. Hieman työläämpää availla useampi purkki mutta sopii hyvin läsnäolon harjoittamiseen, kun kesken kiireiden keskittyy hetkeksi rauhassa aistimaan aitojen mausteiden tuoksuja. Mieli rauhoittuu samalla.

Kurkuma Latte:

1 tl Kurkumaa ja ripaus… kanelia, kardemummaa, aitoa vaniljaa ja kookos sokeria.

Laita mausteet Latte-lasin pohjalle ja vaahdota maito. Sekoita pieneen loraukseen vaahdotettua maitoa mausteet hyvin sekaisin ja lisää loppu maitovaahto. Ripauta pinnalle hieman kanelia ja nauti.

Nautinnollista kesän alkua – Kurkuma Latella tai ilman 🙂