Meri – mikä ihana mahdollisuus…
Istuin rantakalliolle eilen ynnäilemään omia ajatuksiani, joita jälleen kerran matka uusiin maisemiin sai minussa aikaan. Heräsin aamuisin aaltojen kohinaan Kefalonian rannikolla ja näin kuinka ilta aurinko laski punertavan kajon tyynen meren pintaan. Mietin itsekseni miten tähän onkaan tultu?!
Olen pikkukylän tyttö, kotoisin järven rannalta – ja kovin pitkään olin sitä mieltä että meri on liian suuri ja hallitsematon, jotta voisin nauttia sen äärellä olemisesta tai asumisesta. Meren tuoksukin tuntui vastemieliseltä – jotenkin likaiselta. Nyt ymmärrän miksi näin oli.
Järvi oli tuttu ja turvallinen, jossa saatoin nähdä vastarannan ja tiesin tarkkaan mihin asti sitä pitkin voi kulkea. Jos tuulet voimistuivat, en koskaan ollut niin kaukana rannasta, ettenkö olisi ehtinyt turvaan… Uimataitoisena tiesin että uiden jaksaisin aina rannalle saakka, vaikka jotain sattuisi.
Meri puolestaan….. Se loputon, joka jatkuu silmän kantamattomiin, välillä tyynenä ja niin kauniin houkuttelevana – kutsuu luottamaan ja tarttumaan tilaisuuteen. Samassa hetkessä se voi kuitenkin yllättää ja kiskaista mukaansa uuteen seikkailuun, jolloin vastarannasta ei ole tietoakaan – ja pitää vain luottaa siihen, että se johdattaa sinut juuri oikeaan rantaan.
Kun elämä on heitellyt riittävän monta kertaa uusiin maisemiin, näyttänyt voimansa ja sen, miten jokainen uusi alku onkin myös uusi mahdollisuus – niin lopulta alat antamaan periksi ja uskomaan, että se kantaa. Tiedät, että muutos onkin vain lupaus jostain erilaisesta ja mielenkiintoisesta – kun vain uskallat tarttua siihen, mitä eteesi tuodaan.
Näin myös suuri ja tuntematon muuttuu vähitellen mielenkiintoiseksi ja kiinnostavaksi, epäilysten tai pelkojen sijaan. Ja se tuttu ja turvallinen alkaakin tuntua liian pieneltä tai tunkkaiselta – kuin vesi, joka ei vaihdu vaan samenee. Vailla mahdollisuuksia.
Niinpä siis haistelin meren tuoksua eilen kotiin palattuani ja mietin, miten voimaannuttavalta se juuri nyt tuntuu. Tuoksussa on uusi mahdollisuus, jota uteliaana seuraan – vaikken tiedäkään vielä mihin se johtaa. Uudet tuulet puhaltavat jos vain niihin uskallan heittäytyä ja luottaa, että ne kantavat. Nyt jo tiedän, että laineet vievät minut juuri sinne, johon minun kuuluukin mennä.
Uusia tuulia ja mahdollisuuksia Sinunkin viikkoosi ❤
Anu Pellas 