Vähemmän mutta enemmän..

Huomaan usein, että kun alan pohtimaan jotain teemaa, niin elämä päättääkin näyttää siitä vielä syvempiä puolia – ikäänkuin antaakseen ripauksen lisää aineksia pohdintoihini. Näin taas kävi.

Olen karsinut tarpeettomaksi jääneitä tavaroita muuton alta, joka on erittäin hyvä syy käydä läpi kaikki ne ylimmätkin kaapin hyllyt, joihin tulee sullottua asioita, joita ajattelee joskus EHKÄ tarvitsevansa. Kuten ne taulut, joille ei koskaan löydy sopivaa paikkaa mutta joita ei vain raaskisi hävittää – ja joita aina uudessa kodissa yrittää sovitella seinille mutta lopulta päätyy varastoimaan ne seuraavaa kotia varten. Tai ne suuret taikinakulhot, jotka olivat tarpeen silloin kun pöydän ääressä oli hieman runsaammin porukkaa – ja kun vielä leivoin pullaa 😉

Uuden kodin ikkunalaudalla, Anu PellasUusi kotini on kivenheiton päässä palveluista ja kahviloista, joten nyt kun vihdoin pääsen kokeilemaan sellaista asumismuotoa, mistä olen haaveillut jo kauan – niin luulen, että taikinakulhoja minun ei tarvitse viedä yläkaappeihin pölyttymään.. Sitä paitsi, jos jossain vaiheessa taas elämä yllättää ja löydän itseni pitkän pirtinpöydän ääreltä, niin onhan aika kiva myös ostaa ihan uusi taikinakulho sen kunniaksi. Uuden värinen vaikka. Varsinkin jos vanhan voi antaa jollekulle, joka sitä tarvitsee ja tulee siitä iloiseksi.

Enemmän mutta vähemmän – on ollut viime kuukausien teema. En ole missään tapauksessa ihminen, joka haluaisi elää ilman pieniä tai isompiakin ylellisyyksiä.. Kupillinen hyvää kahvia viihtyisässä kahvilassa, maksoi mitä maksoi, on yksi parhaista arjen nautinnoista. Huolella valittu laadukas käsilaukku tai aidot nahkakengät myös, jotka tuoksuvatkin niin ihanalle.

Kysymys joka pyörii mielessäni ei siis olekaan se, että pitäisikö minun lähteä reppureissaamaan tai kokeilla elämää ilman mukavuuksia 😉 Tiedän jo itsestäni, että se ei ole minua varten. Mutta sitä olen miettinyt hyvinkin paljon, että miten paljon tavaroita tai asioita ympärilleni tarvitsen ollakseni onnellinen? Mietin myös sitä, että tarvitseeko minun hankkia itselleni kaikki ne ihanat paikat ja tavarat – vai voisinko vain nauttia samankaltaisista asioista jo nyt ja elää elämääni hieman vapaammin?

Nautin suunnattomasti esimerkiksi kauniista merimaisemasta, josta voi monessa kaupungissa nauttia täysin ilmaiseksi, jollei sitten satu juuri nauttimaan siitä, että omistaa sen pläntin, jolla istuu? Kiitos kaupungin puistotyöntekijöille sekä rantaravintoloitsijoille, että niitä löytyy Suomen rantakaupungeista. Voin vain levittää viltin nurmikolle tai istahtaa kahvilaan ja sielläkin saan tuon kaiken kahvikupin hinnalla.

Olen maalta kotoisin ja siellä kaikki kasvavat automaattisesti siihen ajatusmalliin, että jokaisella on oltava oma tupa, jotta on myös oma lupa – elää vaikkapa sellaista elämää kuin haluaa. Sen vuoksi jo vuokralle muuttaminen tuntui aluksi aivan järjettömältä ajatukselta, kunnes sopeuduin siihen ja nyt se tuntuu jopa järkevältä. Varsinkin Helsingissä, jossa asuntojen hinnat ovat pilviä hipovia. Toki olisin voinut valita kodin jostain muualtakin, kuin ydinkeskustan läheisyydestä – mutta silloin en olisi enää toteuttanut “enemmän mutta vähemmän” periaatettani.

Uusi koti, ovenraosta, Anu PellasKun viimeksi lähdin tuolta vasta kovin vähän kalustetusta kodistani, johon muuttokuorma saapuu parin viikon kuluttua – niin oven raosta otin vielä tämän kuvan muistoksi, jotta muistan sen tunnelman, minkä vuoksi en halua sinne yhtään liikaa tavaraa. Vaikka neliöt vähenevät tässä muutossa ja tavaroidenkin sen myötä täytyy vähentyä, niin silti minulla on sellainen tunne, että uusi elämä tulee olemaan niin monin tavoin enemmän. Vähemmän mutta enemmän on hyvin konkreettista nyt muuton myötä – mutta on tärkeä aihe myös monesta muusta näkökulmasta.

Kuten siten, että millaista ruokaa haluan syödä? Tai miten monta erilaista vaatekappaletta tarvitsen, saadakseni toimivan ja monikäyttöisen vaatekaapin, josta löydän helposti eri tilanteisiin sopivat asut? Tarvitsenko siis niitä heräteostoja, joita ohimennen joskus ostan kaivatessani vaihtelua – ja jotka ovat nyt sitten päätyneet sinne ylähyllyille odottelemaan sopivaa hetkeä……?

Mitkä asiat Sinun elämässäsi voisivat kaivata samanlaista saneerausta? Voisitko luopumalla jostain saadakin tilalle jotain parempaa? Olisiko aika esimerkiksi saneerata omia ihmissuhteita niin, että niille, joilta todella kokee saavansa uutta energiaa, löytyisikin aikaa enemmän? Vai pitäisikö omia ajatusmalleja hieman tuulettaa? Kyseenalaistaa ne vuosia sitten muotoutuneet kaavat, kysymällä itseltään, mikä tässä hetkessä palvelee minua oikeasti?

Jotta jotain uutta voi tulla, on vanhasta ensin uskallettava luopua.. Se on luonnon laki ja koskee myös ajatuksia. Vanhojen ajatusmallienkin tilalle voi tulla uusia vasta kun itse tiedostaa ne ja on valmis luopumaan sellaisista, joille ei enää tässä elämässä ole käyttöä 🙂

Ihanaa uutta viikkoa ❤

Anu

One Comment on “Vähemmän mutta enemmän..

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

%d bloggers like this: