Oman tiensä kulkija

AnuPellas_Omantienkulkija

Olen kirjoittanut viime viikkoina monista käytännön seikoista, jotka itse olen huomannut tärkeiksi omien unelmien ja tavoitteiden saavuttamisessa. Mutta nyt pääsiäisenä ajatukseni kirposivat hieman toiselle taajuudelle.. Ja koska kaksosista sanotaan, että “he keksivät aasin sillan ihan minkä tahansa asioiden välille..” ;-)) Niin kyllä tästäkin kieltämättä jonkinlaisen aasin sillan voi löytää pääsiäisen perimmäisen kysymyksen äärelle.

Olen ollut aina jollakin tavalla oman tieni kulkija. Ja se ominaisuus näkyi nuorempana vaikkapa siten, että suunnittelin ja ompelin itse omat vaatteeni enkä välittänyt siitä, mikä oli juuri viimeisin muotitrendi. Päinvastoin. Koin, että he, jotka vain seuraavat yleisiä trendejä tai tarvitsevat merkkivaatteita kannattelemaan omaa itsetuntoaan, ovat hieman säälittäviä.. Näkisittepä vain valokuvia niiltä ajoilta…. ;-)))

Nuo nuoren radikaalin mielipiteet ovat joutuneet kyllä aikuisiällä uudelleen harkintaan – ja minäkin ostan nykyisin mieluummin omat vaatteeni valmiina!! Olen myös huomannut, että laadukkuus kulkee hyvin usein käsi kädessä merkin tunnettavuuden kanssa. Eli olen joutunut pyörtämään sanani ja liittymään tuohon “säälittävien” ihmisten joukkoon.. ;-)) Tosin edelleen ostokriteereistä tärkein on se miltä vaate näyttää eikä se, minkä merkkinen se on.

Tuota samaa ehdottomuutta näen nyt omassa pojassani – ja hymyilen tyytyväisenä sisäänpäin, kun kuuntelen häntä. Sillä tiedän itse, että ilman sitä luonteenpiirrettä en olisi aikuisiällä rohjennut kulkea omia polkujani ja tehdä välillä myös valintoja, jotka eivät ole olleet yleisesti niin hyväksyttyjä tai jotka ovat myös välillä jättäneet minut hyvin yksin. Sillä se hinta on oltava valmis maksamaan, jos aikoo tehdä jotain sellaista, jota kaikki muut eivät tee.

Tämä pohdinta sai alkunsa pääsiäisen kyläkutsusta, joka toi mieleeni tilanteita vuosien takaa. Meillä on yksi ihana ystäväperhe, jonka luona käymme harvakseltaan kahvittelemassa. Heidän elämänsä on ollut ainakin ulkopuolisen silmin hyvin harmonista ja tasapainoista – lasten, töiden ja kodin ehdoilla kulkevaa, vuodesta toiseen. Ja he myös vaikuttavat hyvin onnellisilta, jota on ihana katsella.

Heille on ollut aina mukava mennä kylään, silloinkin kun oma elämä on myllerryksen keskellä. Sillä siellä ikään kuin rauhoittuu itsekin. Mutta yhtä aikaa mielessäni vilahtelivat kuvat vuosien varrelta, kun olen itse tehnyt omassa elämässäni uudenlaisia ratkaisuja… eronnut, muuttanut, matkustellut töiden perässä pitkin maailmaa – ja uudelleen vielä samat kuviot hieman eri tahdissa 😉 Silti he eivät koskaan arvostele valintojani tai kritisoi, vaikka heidän elämänsä kulkee edelleen samoilla raiteilla ja ihan varmasti keskenään joskus miettivät, että milloinkohan tuo Anu tuosta rauhoittuu?

Jälkeenpäin on aina helppo nähdä asioiden merkitykset ja tarkoitukset. Kuten nyt, kun mielessäni vilisi kuvia vuosien varrelta – siitä mistä on lähdetty ja mihin tultu. Se polku ei olisi ollut mahdollinen, jos en olisi uskaltanut tehdä noita rohkeita ratkaisuja ja lähteä eteenpäin silloin kun siltä on vahvasti tuntunut. Jos en olisi uskaltanut kohdata vastustusta tai ihmetystä – tai jos olisin tarvinut aina toisten hyväksynnän omille ratkaisuilleni.

Helppo tie se ei ole ollut. Se on joskus jättänyt kyydistä tien reunaan yksin seisomaan polvet tutisten – ja välillä taas vienyt niin lujaa eteenpäin, että on pitänyt pidellä hatusta kiinni. Mutta nuo kaikki kokemukset ovat hioneet ja kasvattaneet koko ajan vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Ja siksi tänään olen siitä kaikesta ainoastaan kiitollinen.

Uskonhan, että meillä jokaisella on täällä oma tehtävänsä. Ja joidenkin meidän tarkoitus on omalla esimerkillä ravistella muita näkemään erilaisia vaihtoehtoja tai tasoittaa tietä edellä, jotta perässä olisi helpompi kulkea myös niitä vähän erilaisia reittejä.. Ja toisia meistä taas tarvitaan pitämään tasapainoa yllä ja heidän elämän myllerrykset käydään erilaisilla pelikentillä, jotka ei välttämättä näy ulospäin niin selkeästi – kenties omassa mielessä tai seinien sisäpuolella. Eikä kummankaan tehtävä ole vähempiarvoinen.

Siksi toivonkin, että jos olet juuri nyt jossakin vaikeassa tienhaarassa oman elämäsi kanssa – niin muista, että vaikka rohkeat ratkaisut eivät juuri sillä hetkellä ole niitä helpoimpia, niin joskus myöhemmin ne palkitsevat varmasti!

Rohkeaa ja ihanaa viikkoa,

Anu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

%d bloggers like this: