Usein ajatellaan, että on mahdotonta saada sekä rahaa että onnea. Tehdä työtä, josta nauttii – ja ansaita hyvin. Itse ajattelen toisin.

Uskon, että jos teen työtä, josta nautin ja uskallan kuunnella mihin suuntaan sydämeni minua ohjaa – voin saada kaikki maailman runsaudet, moninkertaisena. Palkkaa ei vain välttämättä kaikille meistä makseta kokonaan rahassa, koska onnelliseen elämään tarvitaan muitakin aineksia.

Rahaa tarvitaan moniin asioihin, varsinkin täällä Suomessa. Mutta sen lisäksi onnelliseen elämään tarvitaan hyviä ihmissuhteita, rakkautta, terveyttä ja tasapainoa levon sekä fyysisen rasituksen välillä. On tärkeää huolehtia siitä, että tuo tasapaino kaikkien ainesten välillä säilyy – ainakin pitkässä juoksussa. Muutoin millään maallisella menestyksellä ei ole suurta merkitystä.

Se pieni kahvihetki, lapsen kanssa vietetty iltapäivä – tai kiireetön aamu.. Niitä ei voi rahalla mitata mutta silti ne ovat usein kultaakin kalliimpia vaikka niiden arvon huomaakin usein vasta sitten, kun ne eivät ole itsestään selvyyksiä – tai kun ne katoavat.

Olen tänä keväänä ja kesänä viettänyt aikaa paljon omien ajatusteni kanssa – lomaillut ja yrittänyt vaihteeksi elää vain hetkessä. Se oli kovin haasteellista varsinkin aluksi, kun olen yrittäjänä tottunut monien vuosien ajan aina suunnittelemaan omaa toimintaani ja asettamaan tavoitteita sekä seuraamaan niiden toteutumista. Ensimmäiset kuukaudet meni huonoa omaatuntoa hiljennellessä… kunnes se sitten hiljeni kokonaan ja huomasin, miten tärkeää on välillä päästää irti. Silloin pitää hiljentää myös järki ja ego. Hehän eivät tykkää siitä, että heittäydymme elämän virran vietäväksi.

Pakko sanoa, että tasapainoilu hetkessä elämisen sekä tavoitteellisen tekemisen välillä on ollut varsinainen oppikoulu. On tärkeää tietää kirkkaana mielessä mikä on oman elämän päämäärä, se osoite, johon olen menossa – mutta silti olla täysillä läsnä juuri siinä hetkessä, jossa kulloinkin olen. Tuon taidon haluan oppia, sillä uskon, että se tuo parhaiten runsautta ja onnellisuutta ihan jokaiseen hetkeen – mutta myös kaiken sen, josta haaveilen.

Ja ihan samoin kuten aina ennenkin – kun oppilas on valmis, opettaja saapuu paikalle.. Siispä elämä on johdattanut tielleni ihmisiä, keneltä olen voinut oppia tuota taitoa. Olen saanut viettää aikaa heidän kanssaan ja nähdä, että se on mahdollista. Sillä joku on jo kulkenut tuota polkua ensin.

Anu