Heräsin aamulla sateen ropinaan. Näin uutisista, että suurimpaan osaan maata oli satanut lumipeite yön aikana – ja vaikka Helsingin keskusta olikin säästynyt vielä silloin lumelta, tajusin, että kesärenkailla ei olisi asiaa tänään liikenteeseen. Olin suunnitellut viettää päivän kirjamessuilla ja hetkeksi jo mielialani laski, koska liikkeelle lähtö julkisilla kulkuneuvoilla lumipyryssä, ei houkutellut. Olen aurinkoihminen mutta koska satun asumaan Suomessa, niin usein on keksittävä muut keinot pitää hyvä mieli yllä. Siispä pyysin ystävää kaveriksi messuille ja suunnistin hyvin loskakeliin varustautuneena raitiovaunulla messukeskukseen. Ihan täydellinen päivä, varsinkin kun sieltä löytyi ruoka- ja viini-messut saman katon alta!

Ennen viime yön syysmyräkkää, otin onneksi kaiken ilon irti aurinkoisista päivistä. On mainiota huomata, miten ihmismieli on huijattavissa, koska silloin kun joku asia ei ole itsestään selvyys tai se on katoamassa elämästämme, osaamme arvostaa sitä ihan eri tavoin. Syksyllä jokainen kaunis, aurinkoinen päivä voi olla “se viimeinen”, jolloin tekee mieli priorisoida ulkoilu ja taltioida valokuvina muistiin värikkäät maisemat.

Aurinko nostaa energiatasoamme, sen me kaikki tiedämme. Se vaikuttaa mielialaan, jolloin on helpompi olla hyvällä tuulella ja nähdä maailmasta paremmat puolet. Mutta entä sitten sateisina päivinä – mitä muita keinoja on säilyttää hyvä mieli ja oikea taajuus?

Olemme yhteydessä ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin – sen vuoksi on minusta hieman tekopyhää väittää, että aina kaikki olisi vain omasta asenteesta kiinni.

Haastavat elämäntilanteet ja läheisten teot vaikuttavat meihin, niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Nostavat tai laskevat mielialaamme ja energiatasoa hetkeksi tai pidemmäksi aikaa – riippuen siitä miten niihin suhtaudumme. Siinä asenne tulee peliin mukaan. Sillä muiden ihmisten tekemisiin tai moniin ulkomaailman tapahtumiin, emme voi suorasti vaikuttaa –  mutta voimme itse tehdä valintoja, jotka tukevat hyvällä mielellä pysymistä. Samalla vaikutamme lähellä oleviin ihmisiin positiivisesti ja autamme heitäkin voimaan paremmin. Siksi yhä enemmän ajattelen niin, että näinä maailman aikoina jokainen meistä voisi vaikuttaa paljon ympäröivään maailmaan, huolehtimalla ensisijaisesti aina siitä, että on itse mahdollisimman hyvällä taajuudella.

Miten se sitten tapahtuu? Kirjoitin jossain kohtaa syksyllä meditoinnista ja siitä miten paljon myönteisiä vaikutuksia sillä on. Se on yksi tapa tyhjentää mieli negatiivisista ajatuksista ja nostaa samalla omaa energiatasoa. Kiitollisuusajattelu on toinen erinomainen keino, koska tutkitustikin kiitollisuus edustaa tunteena korkeinta taajuutta. Uskon myös kollektiiviseen energiataajuuteen, johon vaikuttaa jokaisen meidän ajatukset – siksi ei ole lainkaan samantekevää millaisia ajatuksia päässämme pyörittelemme.

On monenlaisia tapoja kohottaa mielialaa, joita me ihmiset teemme miettimättä sen enempää. Yksi tykkää kalastuksesta tai metsästyksestä ja saa sillä tavoin pään tyhjennettyä turhista murheista. Joku toinen puolestaan nauttii musiikista, soittaa mieluisaa instrumenttia tai käy konserteissa. Moni harrastaa liikuntaa, tanssia tai jotakin fyysistä lajia, joka auttaa sekä mieltä että kehoa voimaan paremmin. Suklaasta puhumattakaan… On valtavasti erilaisia vaihtoehtoja – mutta myös tietoa tarjolla, jonka vuoksi jälleen kerran palaan siihen tärkeimpään. Oman itsensä kuunteluun ja niiden asioiden tekemiseen, jotka houkuttelevat eniten.

Mikä on Sinun tapasi kohottaa omaa mielialaa syksyisenä sadepäivänä?

Minä nautin valokuvaamisesta. Puhelimeni on täynnä erilaisia otoksia, joita on kertynyt kävely- tai pyöräily reittien varrelta. Kuvia on mukava katsella sateisena aamuna, koska useimmiten niissä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Rakastan myös merta ja sitä miten se muuttuu sään mukaan. Haaveilenkin kodista, jossa ikkunoista avautuisi suora näkymä merelle. Silloin voisin herätä joka aamu erilaiseen tunnelmaan, riippuen siitä, millaisin sävyin aamu valkenee.

Ajoin eilen pyörällä kotiin päin kun myrsky jo pyöritteli maahan tippuneita lehtiä ilmassa ja meri pauhasi mustana ja hieman pelottavana – mutta huomasin nauttivani tunnelmasta, jonka syysmyrsky sai aikaan Helsingissä. Luonto on niin vaikuttava kaikessa voimassaan. Vedin pipon tiukemmin päähäni ja poljin vastatuulessa hymyillen, sillä kaiken myräkän keskellä sisälläni oli levollinen ja vahva olo. Sitä paitsi kotiin on myrskyn keskeltä mukava tulla.

Ympärillämme myrskyää kaiken aikaa eri tavoin. Joskus läheiset ihmiset aiheuttavat draamaa ja ikäviä asioita muuten vain tapahtuu, joko omassa elämässä tai lähiympäristössä. Mitä kauemmaksi menemme ulkomaailmaan joko fyysisesti tai vaikka vain median välityksellä, sitä suurempaa epävarmuutta maailman tilanteet aiheuttavat – jos annamme niille vallan. Tärkeää olisi silloin tiedostaa, mihin kaikkeen voimme itse vaikuttaa ja mihin taas emme. Säätilat eivät vaihdu mielemme mukaan mutta on paljon muitakin asioita, jotka eivät ole hallittavissa ja joiden kanssa on vain elettävä. Siksi pyrin itse keskittymään tietoisesti niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa sekä niihin ihmisiin, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani. Heidän kanssaan ja heidän kauttaan voin myös vaikuttaa eniten ympärilläni olevaan ilmapiiriin. Yhdessä olemme niin paljon enemmän sekä hyvässä että pahassa.

On myös monia asioita, joiden tiedän vahvistavan itselläni hyvää mieltä. Jooga, musiikki, meditointi, leffat tai kirjat, liikunta, kirjoittaminen, hyvä ruoka ja samanhenkiset ystävät ovat minulle paras tapa nostaa nopeasti mielialaa. Tiedän, että jos energiatasoni ovat alhaalla, jooga-tunnin jälkeen näin ei ole enää – vaikka liikkeelle lähteminen ei houkuttelisi. Hyvällä säällä pitkä lenkki meren rannassa saa varmuudella hymyn huulilleni ja sadesäällä puolestaan kahvihetki hyvässä seurassa toimii aina. Siksi tietoisesti järjestän näille asioille aikaa kalenteriini riittävästi, jotta pysyn hyvällä taajuudella. Se on minun vastuullani, ei kenenkään muun.

Voi olla, että on helpompi ottaa vastuu omasta onnellisuudesta silloin kun ei elä parisuhteessa. Ei ole ketään keneltä voisi toivoa toimenpiteitä mielialan kohottamiseen tai ketä voisi syyttää omasta onnettomuudesta. Voi vain katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä. Läheisessä ihmissuhteessa saattaa sortua luulemaan, että kumppanin tehtävä on tehdä myös minut onnelliseksi, vaikka niinhän se ei ole. Kukapa haluaisi ottaa vastuuta jonkun toisen onnellisuudesta?

Koska onnellisuuden avaimet on omissa käsissä, niin on hyvä miettiä, että mitkä asiat tai ihmiset saavat oman energiatason laskemaan ja mitkä puolestaan nostavat sitä? Mitä pitäisi lisätä ja mitä vähentää? Onko ympärillä ylipäätään sellaisia ihmisiä, kenen seurassa voin olla oma itseni ja mielialani kohoaa?

Kaikkia ulkoisia häiriötekijöitä emme voi välttää arjessa, jollemme kiipeä vuorille yksin meditoimaan. On myös tilanteita, jolloin ei ole valinnan varaa. Kun sairaus tai ikävä onnettomuus kohtaa, niin mielen hallinnan taitoja todella testataan ja hetkeksi tasapaino varmasti horjuu, ennen kuin pystyy edes miettimään keinoja selviytymiseen.

Kuitenkin suuren kriisin keskellä hyvin monet ovat kertoneet, että ovat oppineet nauttimaan elämästä juuri kuten viimeisistä syysauringon säteistä. Kiitollisena ja nöyränä jokaisesta päivästä, silloin kun elämä ei ole enää itsestäänselvyys.

Voisiko tuon taidon oppia myös ilman kriisiä? ❤