Anu Pellas

Viisi läheisintä ystävää…

AnuPellas_AnnArt_AnnaKristiina_web-71Sanotaan, että olemme viiden läheisimmän ystävän keskiarvo – niin hyvässä kuin pahassa. Jopa omat tulot voi usein laskea noiden viiden ihmisen tulojen keskiarvosta. Viiden sellaisen ihmisen, kenen kanssa eniten vietämme aikaamme vapaa-ajalla.

Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran, niin huomasin sen pitävän paikkaansa ainakin omalla kohdallani. Samaan aikaan se herätti minussa vastustusta, koska tuostahan lähtee liikkeelle helposti ajatusleikki siitä, mitä tapahtuisikaan omalle elämälle, jos ympärillä olevat ihmiset vaihtuisivat…? Ja se puolestaan tuntuu inhottavan laskelmoivalta.

Kuitenkin nyt monta vuotta myöhemmin huomaan oman lähipiirini muuttuneen paljon. Tosin siihen kuuluu edelleen ne muutamat oikeasti hyvät ystävät, jotka silloinkin olivat – mutta heidän lisäkseen tuohon piiriin on tullut monta uutta, ihanaa tuttavuutta ja myös sydänystävää. Sen lisäksi, että huomaan valitsevani hyvin tarkkaan myös ne ihmiset, kenen kanssa asioin asiakkaan ominaisuudessa. Eikä siihenkään rinkiin pääse enää kuka tahansa.

En ole tietoisesti etsinyt erilaisia ihmisiä ympärilleni – mutta kun itse muuttuu, niin automaattisesti ne uudet ihmiset, kehen se uusi minä tutustuu, ovatkin erilaisia. Se vain on vetovoiman laki. Vedämme puoleemme samankaltaisuutta. Ja siksi toisinaan vain käy niin, että he, kenen kanssa joskus vuosia sitten oltiin sydänystäviä, eivät enää välttämättä tunnukaan siltä. On ikään kuin “kasvettu erilleen”. Kuten monissa avioliitoissakin käy.

Oma pohdintani sai tänään aamulla alkunsa edellisen päivän tapahtumista. Hämmästelin mielessäni sitä, miten monta ihmistä jo pelkästään yhden päivän aikana kosketti sieluani kauniisti… Sen lisäksi, että sain osakseni monta lämpimää halausta, aitoa kohtaamista, iloa, naurua ja ajatusten vaihtoa.

Ja samalla tajusin, että minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä he mahtavat ansaita, jotta voisin laskea oman keskiarvoni siitä 😉 Mutta jos olisin edes vaikka viidenneksen yhtä välittävä, aito ja hyvä ystävä, kuin mitä he ovat – niin olisin jo kovin rikas.

Anu

Motivaatio kateissa?

AnuPellas_AnnArt_AnnaKristiina_web-40Oman itsensä motivointi ei ole aina helppoa. Ajattelin kirjoittaa siitä tällaisena kauniina keväisenä maanantaina, kun aurinko houkuttelee ulkoilemaan ja ikkunat huutaa kevään pesuprojektia.

Miten motivoida itsensä, silloinkin kun ei huvittaisi?

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin nykyisin jo hyvin vapaasti itse päättää, milloin teen töitä ja kuinka paljon. Riippuen täysin omista sen hetkisistä tavoitteistani ja siitä, että haluanko kasvattaa tuloksiani vai en. Ja silloin omaa motiivia kysytään vieläkin enemmän. Jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä, niin motiivin täytyy löytyä jostain muualta.

On tutkittu, että paras motiivi, joka kantaa usein menestykseen saakka, on epäitsekäs. Tarve muuttaa maailmaa paremmaksi tai auttaa muita ihmisiä jollain tavalla. Eli syvemmäksi motiiviksi ei usein riitä vain oman hyödyn tai taloudellisen menestyksen tavoittelu. Poikkeuksiakin tuntuu kyllä löytyvän ja niitä meistä jokainen on nähnyt ympärillään. Itse uskon, että heidän saavuttama menestys on lopulta hyvin tyhjää – vain rahaa, joka ei tuo onnellisuutta. Mutta voihan olla, että olen myös väärässä.

Mikä voisi olla Sinun motivaatiosi? Se “miksi”, jonka takia tunnet omat työsi mielekkääksi ja tärkeäksi. Vai teetkö sitä vain palkan vuoksi?

Jos motivaatio on hukassa, niin ihan ensin on hyvä miettiä, että olenko ylipäätään oikeassa työssä?

Ihminenhän muuttuu vuosien varrella ja sanotaankin, että noin seitsemän vuoden sykleissä muutosvaihe on suurimmillaan. Lähes kaikki varmasti tunnistaa tuon tunteen, kun tulee tarve vaihtaa työpaikkaa tai ympärillä olevia ihmisiä.. Hämmästyy, että miten joskus onkaan valinnut sellaisia asioita ympärilleen, kun ne eivät tunnu enää palvelevan ollenkaan. Ja kysymys on vain ihan luonnollisesta muutoksesta, joka kuuluu elämään.

Nykyisin tuota muutoksen sykliä on helpompi kuunnella, kun on ihan normaalia vaihtaa työpaikkaa vielä aikuisenakin tai opiskella uuteen ammattiin. Emme ole yhtä sidottuja suvussa kulkeneisiin ammatteihin tai vanhempiemme toiveisiin, jolloin olemme vapaampia kuulemaan omia haaveitamme ja toteuttamaan sitä omaa elämäntehtävää, joka jokaiselle löytyy, jos vain uskaltaa omaa sisintään kuunnella.

Jos olet tällaisen muutoksen keskellä, niin tee lyhyt yksinkertainen tehtävä. Ota kynä ja paperia ja kirjoita siihen oma unelmapäivä. Työpäivä, johon liittyy myös ne muut tärkeät elementit onnelliseen elämään. Oma terveys ja ihmissuhteet. Millainen tuo unelmapäivä olisi, jos kaikki elementit olisivat kohdallaan? Kuvaile sitä tarkasti ja tunteella – heittäydy unelmoimaan. Ilman rajoja.

Sen jälkeen voit miettiä, miten asiat juuri nyt ovat – millaisia muutoksia pitäisi tehdä, jotta suunta olisi oikea ja veisi kohti tuota unelmapäivää? Joskus ne eivät ole edes niin kovin suuria asioita… mutta uskallathan silti unelmoida 😉

Muutoksen keskellä voi riittää myös pieni uudistuminen tai asioiden tekeminen hieman eri tavalla. 

Sillä joskus muutoksen kaipuu voi viedä meidät myös täysin raiteiltaan – varsinkin, jos olemme liian pitkään yrittäneet hiljentää sen sisäisen äänen ja vain jaksaa samalla, vanhalla kaavalla. Tällöin tekee mieli heittää koko vanha elämä romukoppaan, vaikka siellä voisi olla myös jotain säilytettävää. Jos vain osaisi irrottautua jostain vanhasta kaavasta ja uusiutua. Kokeilla uudenlaista tapaa työskennellä tai tehdä muutoksia elämän muihin osa-alueisiin.

Jos kuitenkin kysymys on vain hetkellisestä motivaation hukkumisesta, eikä tarpeesta totaaliseen muutokseen, niin silloin hetkellinen irtautuminen vanhasta kaavasta voi auttaa jo paljon. Huomaan itse, että minulle on erittäin tärkeää ideoida uusia tapoja omaan työhön tai kehittää asioita – ja se tapahtuu parhaiten niin, että rikon totuttuja kaavoja tai teen jotain ihan erilaista esimerkiksi vapaa-ajalla, jolloin saan uusia uomia omiin ajatusmalleihin.

Irtiotto arjesta voi olla melkein mitä vain – kunhan se ei ole sitä samaa, jota vuosikaudet olet tehnyt. Samojen ihmisten kanssa 🙂 

Käy eri ruoka-kaupassa, vaihda huonekalujen järjestystä, tee viikonloppuloma kaupunkiin, jossa et ole koskaan ollut – vaikka se sitten olisi Rauma.. Kokeile uutta harrastusta, käy teatterissa tai baletissa. Tutustu uuteen ihmiseen kassajonossa! Keinoja on lukemattomia eikä ne kaikki edes maksa mitään. Vaatii vain kekseliäisyyttä ja uskallusta.

Sen lisäksi ihan paras keino löytää oma työmotivaatio näin aurinkoisena maanantai-aamuna, on vain aloittaa. Tehdä to-do-lista ja tarttua toimeen. Miettimättä huvittaako tai jaksaako.. Ja hetken päästä huomaankin jo töiden vievän mukanaan.

Aurinkoista ja reipasta viikkoa,

Anu

Päästää irti ja luottaa

AnuPellas_Päästää irti ja luottaa

Olen vuosien varrella tehnyt ihan ikioman päätelmän siitä, mitä meidän kaikkien pitäisi elämämme aikana oppia. Ja mitä niin monin keinoin kaikille meistä yritetään opettaa – pienillä ja suuremmilla tyrskyillä, joita elämä tiellemme laittaa.

Se on luottamus ja siksi puhunkin usein luottamuskoulusta, joka lienee elämän mittainen. Mutta toki meistä jokainen voi siihen itse myös vaikuttaa – sillä tuotakin ominaisuutta voi itsessään kehittää. Kaikille meistä tarjotaan mahdollisuuksia siihen säännöllisesti.

Koulu tuntuu etenevän, kuten muutkin koulut – niin, että juuri kun luulit oppineesi jotain, huomaat miten paljon onkin vielä oppimatta. Luokka-asteita riittää, yhtä paljon kuin elämän eri osa-alueitakin.

Kun seuraan lähelläni olevia ihmisiä, niin huomaan, että jokaisella on myös oma erityinen tapansa opetella luottamusta. Se heikko kohta, johon tökitään niin kauan, kun asia on ymmärretty. Mutta kaikilla meistä aiheet liittyvät elämän suuriin rakennuspalikoihin, joista yritämme hakea turvallisuutta ja pysyvyyttä – vaikka tiedämmekin, että mikään ei täällä ole varmaa. Paitsi se, että lopulta kaikki kuolemme ja sitä ennen nämä koulut olisi hyvä käydä.

Yksi kamppailee taloutensa kanssa, elää joka kuukausi kädestä suuhun – ja pelko tai rohkeuden puute ajaa tekemään valintoja, jotka johtavat siihen, että tuo tilanne jatkuu vuodesta toiseen. Tai haalii ympärilleen materiaa ja käyttää koko elämänsä sen hankkimiseen, eikä silti ole onnellinen kaiken tavarapaljouden tai runsauden keskellä.

Toinen taas tuskailee ihmissuhteissaan. Joko roikkuu vuodesta toiseen suhteessa, joka ei toimi mutta josta on liian vaikea irrottautua. Tai joutuu kerta toisensa jälkeen aloittamaan alusta omilla siivillään – ilman tukiverkkoa tai parisuhdetta, johon voisi tukeutua. Ja vaikka jokainen meistä tietää, että elämässä selviää hengissä myös yksin, niin silti yksin jäämisen pelko on yksi luottamuskoululaisten suurimmista läksyistä. Ja se jokaisen täytyy jossain kohtaa elämää kohdata joka tapauksessa.

Kolmas puolestaan huolehtii terveydestä, omasta tai läheisten. Tutkii ja kuulostelee jokaista merkkiä kehossaan, murehtii ja pelkää, jolloin vetovoiman lain mukaan myös vetää puoleensa huolienergiaa ja sairauksia. En väitä, että kaikki sairaudet olisi itse aiheutettuja – mutta väitän, että sairaudenkin edessä on kysymys luottamuskoulusta. Ja ajattelenkin, että se meistä, jolle annetaan tuo tapa opetella elämään luottamista – on se kaikista vahvin. Hän lienee korkeakouluasteella oman luottamuskoulunsa kanssa, varsinkin jos on kyse hengenvaarallisista sairauksista. Sillä rahan tai rakkauden puute ei kuitenkaan lopulta tapa ketään.

Nuo kolme osa-aluetta; terveys, talous ja rakkaus – ovat ne onnellisen elämän suuret rakennuspalikat. Ja siksi niiden avulla myös luottamuskoulua käydään. Mitä se sitten tarkoittaa?

Sitä, että jos kerta toisensa jälkeen huomaa olevansa samanlaisessa tilanteessa, niin pitäisikö uskaltaa katsoa rehellisesti omaan sisimpäänsä ja tutkia mistä on kysymys? Kohdata omat pelot ja päästää niistä irti. Luottaa, että elämä kantaa vaikka en itse aina näkisi uutta suuntaa – tai tietäisi jokaista mutkaa, jota edessä päin on tulossa.

Luottamisen helpottamiseksi voi ottaa myös järjen apuun. Miettiä, että mikä on suurin pelkoni, jonka tämä tilanne aiheuttaa? Miten todennäköistä se on? Selviänkö siitä vai olenko oikeasti hengen vaarassa tai vararikon partaalla? Silloin tunteita voi hallita faktojen avulla, kun tajuaa, että oma mieli vain kehittelee pelkoja, jotka muuttuvat tunteiksi – ja tunteet tuntuvat, jolloin ne on helppo kokea totuutena. Vaikka kaikki onkin lopulta lähtenyt vain oman mielen syövereistä liikkeelle.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin – niin päästää irti ja luottaa, on suurin onnellisuuden salaisuus mutta myös yksi vaikeimmista asioista oppia. Mutta kun luotat elämään niin elämä alkaa myös luottaa sinuun..

Anu

A-, B-, C- kategoriointi

AnuPellas_ABCkategoriointi2

Kirjoitin viime viikolla siitä vapaasta elämäntavasta, josta nyt nautin – kun ensin tein vuosia töitä sen eteen. Ja koska minun mielestä tärkeä asia omassa onnistumisessa on ollut asioiden priorisointi, niin ajattelin pureutua siihen tänään vielä syvemmälle – tehtävien A, B ja C-kategoriointiin.

Vähemmällä ajalla enemmän tuloksia..

Se oli tavoitteeni heti alkuun, kun aloitin yrittäjänä, sillä halusin viettää aikaa enemmän perheeni kanssa kuin olisin voinut omassa päivätyössäni lastentarhanopettajana tehdä – ja tämän vuoksi rajasin työaikani tarkasti. Aluksi otin viikosta kolme päivää, joihin piti mahtua ne työt, jotka tehtiin kodin ulkopuolella. Puhelinaikaa nipistin lasten päiväunilta sekä illoista, jolloin isä saattoi olla lasten kanssa.

Myöhemmin sitten aloin tehdä selkeästi joka toinen viikko töitä ja olin joka toinen viikko äiti. Se tapahtui avioeron myötä ja tuo aika opetti kaikista eniten sitä A, B ja C-kategoriointia.

Mitkä asiat vievät juuri nyt kohti omaa tavoitettani eniten? 

Ne olivat niitä A-kategorian tehtäviä. Ja sitä ennen tietenkin oli pitänyt miettiä selkeäksi, mikä se oma tavoite on.

Näin myyntialalla se on toki välillä vaikeaa.. Koska on monenlaisia tavoitteita. Lyhyen aikavälin kampanjoita, joihin niin teki mieli pätevöityä – sekä se kaukana siintävä tavoite riippumattomista tuloista ja itsenäisestä sekä vahvasta tiimistä. Niiden välillä kamppailin usein.

Jotta se pitkän tähtäimen tavoite toteutuisi, niin tärkeintä oli kasvattaa vahvoja tiimin johtajia, joiden rinnalla on maltettava kulkea riittävän pitkään – jotta he sitten jatkavat sitä työtä itsenäisesti sen jälkeenkin, kun itse jo siirryn eteenpäin.

Toisaalta myyntialalla on aina rakennettava myös kasvua ja etsittävä uusia asiakkaita – jolloin priorisointi näiden kahden asian välillä oli joskus hyvin haastavaa. Olenhan myös ihminen, jolle on tärkeää olla sanojensa mittainen. Ja siksi halusin auttaa ihmisiä riittävän kauan.. joskus varmaan vähän liikaakin 😉

Mutta tosiaan – A-kategoriaan kuului aina nuo kaksi asiaa. Omille vahvoille tiimin johtajille löytyi aina aikaa kalenterista – mutta yhtä lailla tärkeää oli löytää aikaa uusien ihmisten etsimiselle, jotta bisnes kasvoi.

B-kategorian tehtävät eivät olleet ihan niin akuutteja – mutta tärkeitä myöskin. 

Se saattoi olla vaikkapa mainosten tekeminen ajoissa valmiiksi tai käytännön asioiden hoitaminen, kuten tilavaraukset tai koulutusten suunnittelu. Jotka myös piti tehdä – mutta ne eivät olleet tuloksen kannalta ihan yhtä elintärkeitä. Ja siksi kovin usein niissä saatoin olla hyvinkin viime tingassa.. Ja varmasti moni sai harmaita hiuksia sen vuoksi 😉

Mitkä tehtävä sitten kuuluvat C-kategoriaan?

Ne ovat niitä, joita on usein kiva tehdä mutta jotka eivät johda suoranaisesti tulokseen. Minun työssäni se hyvin usein on ajatusten vaihtoa omien tiimiläisten kanssa, joka on enemmänkin rupattelua tai välillä jopa juoruilua… 😉 Tai sosiaalisen median seuraamista.. Sellaista mihin hyvin helposti menee koko työaika, jos ei ole tarkkana.

Ystävät valitettavasti joutuivat noista kategorioista ulkopuolelle… mutta säilyivät onneksi ❤

Joka näin jälkeenpäin tuntuu kyllä melko raadolliselta. Mutta oli vain välttämätön pakko, jos aioin ehtiä kaiken. Eli työviikon aikana työt olivat etusijalla – ja lasten kanssa vietetty aika taas niillä äiti-viikoilla. Onneksi tilanne on muuttunut noista vuosista ja ne oikeat ystävät kyllä myös valikoituivat tuolloin joukosta.

Asioiden priorisointi jäi noista vuosista kyllä hyvin takaraivoon.. joka tänä päivänä tarkoittaa myös sitä, että kun aikaa on enemmän, niin osaan nauttia vapaa-ajastani – kun en turhaan murehdi sellaisia tekemättömiä töitä, joita jokaisella yrittäjällä aina on jossain takataskussa odottamassa.

Ja siksi varmaan olenkin ottanut viime vuosina vähän takaisin sen vajeen, joka noista vuosista jäi.. ja rupattelen myös mielelläni niitä näitä keskellä päivää tiimiläisten tai ystävien kanssa 🙂 Sillä sekin on osa sitä vapautta, jota lähdin silloin tavoittelemaan.

Anu

Vapaa lifestyle

AnuPellas_Vapaa lifestyle

Vapaus valita – omat työajat, lomat, asuinpaikan… 

Tuohon ihastuin ja se tavoite silmissäni tein töitä monta vuotta, jotta jonain päivänä saavuttaisin tuon vapauden. Olihan se minulle aika poikkeuksellinen mahdollisuus kun mietin omaa koulutustaustaani lastentarhanopettajana – jossa ei ollut kovin monia vapauksia.

Ja todellakin se kannatti – mutta se on toki helppo nyt jälkeenpäin todeta.

Sillä vapaus kätkee aina sisäänsä myös vastuun 😉

Jotta tulokset kasvaisi, on töitä tehtävä säännöllisesti – eikä vapauttaan voi käyttää vääriin asioihin. Se pätee kaikkeen elämään. Niinhän me annamme lapsillekin aina enemmän ja enemmän vapautta, kun he osoittavat osaavansa käyttää sen oikein.

Ja siksi ensimmäisten vuosien aikana oli tärkeää priorisoida työt ennen huvia. Opittava miettimään mitkä ovat tärkeysjärjestyksessä ne ensimmiset tehtävät, jotka ainakin täytyy viikon tai päivän aikana hoitaa. Ne, jotka johtavat tuloksiin. Opin luokittelemaan noina vuosina asiat ja ihmiset mielessäni A, B ja C-kategorioihin 😉

A-kategoria oli puheluita tai tehtäviä, jotka piti hoitaa heti. Jos A-kategorian ihminen soitti minulle, enkä voinut juuri silloin vastata – soitin hänelle takaisin asap. He eivät välttämättä olleet niitä, kenen kanssa olisi ollut hauskinta rupatella – vaan heidän kanssaan oli tärkeintä juuri nyt työskennellä. Tai saada joku asia sovittua kalenteriin, jotta työt etenisivät konkreettisiksi tuloksiksi.

Töiden priorisointi johtaa tuloksiin mutta antaa myös aikaa levolle!!

Ja niinpä noista vuosista jäi hyvä oppi ihan koko loppuelämään. Osaan helposti ottaa vapaapäivän vaikka C-kategorian tehtävät olisi hieman kesken tai tekemättä… sillä tiedän, että ehdin ne myöhemminkin!! Ja sillä tavalla se loputon tekemättömien tehtävien to-do-lista ei vaivaa mielessäni vapaa-päivällä tai lomalla. Sillä tehtäväähän näin yrittäjänä löytyisi aina.

Siksipä olenkin nyt opetellut vain nauttimaan elämästä 😉

Sillä tavoite, joka silmissäni ajelin monta vuotta rakentamassa liiketoimintani perustaa – on nyt tässä. Ja tuo matka itsessään on jo ollut päämäärä, varsinkin kun se on johtanut jo yhteen unelmaan. Seuraavat unelmat ovat toki hiljaa mielessä jo kytemässä – mutta ne tulevat ajallaan.

Anu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

 

AnuPellas_Hyvinsuunniteltu

Olen kirjoitellut tavoitteen saavuttamiseen tarvittavista aineksista viime viikkoina. Ja tänään vuorossa on suunnitelman tekeminen ja aikatauluttaminen.

Olen itse aika fiilis-ihminen, jonka vuoksi ahdistun tiukoista suunnitelmista ja aikatauluista helposti. Ja se oli yksi vahva motiivi minulle myös vaihtaa alaa ja lähteä yrittäjäksi, jolloin saan itse päättää työaikani ja myös sen paljonko tavoittelen. Mutta huomasin pian, että yrittäjänä nuo suunnitelmat ja aikataulut on ihan pakko tehdä itselleen, jos haluaa saada tuloksia.

Sillä tavoite ilman aikataulua on unelma.

Minulla oli kyllä suunnitelmia ja tavoitteita, mutta halusin pitää ne omana tietonani. Sillä ajattelin, että ne ei kuulu kenellekään muulle – olenhan itse oman yritykseni pomo. Mutta myöhemmin tajusin kyllä, että olinkin pelännyt sanoa niitä ääneen, jos ne eivät toteutuisikaan.. Ja kun pidin ne omana tietonani, niin kukaan ei myöskään tietäisi, jos en pääsisi omiin tavoitteisiini. Miten ovelaa 😉

Kasvojen menettämisen pelko on usein kuoleman pelkoakin voimakkaampi. Ja estää meitä edes yrittämästä sellaista, jossa emme ole täysin varmoja omasta onnistumisestamme. Tuo sama pelko hiipii mieleen silloin kun pitäisi puhua yleisön edessä.. joka on hassua, sillä järjellä mietittynä siinä tilanteessa ei ole kovinkaan suurta vaaraa. Ja silti monet meistä pelkäävät tuota tilannetta kuollakseen.

Mutta pelot eivät perustukaan järjen tuotoksiin – ne ovat sisäänrakennettuja tunteita, jotka ovat muodostuneet aiemman elämän kokemuksista. Ja ohjaavat meitä itse asiassa huomattavasti voimakkaammin kuin järki. Ja vieläpä niin, että jos niitä ei tunnista, niin niiden vaikutus on entistäkin suurempi.

Elämä kuitenkin järjestää usein eteemme tilanteet, joissa meidän on mahdollista kehittyä.

Ja näin minullekin kävi. Jouduin avioeron myötä tilanteeseen, jossa lapseni asuivat vuoroviikoin meidän vanhempien luona ja silloin kun aika on rajallista työn tekemiseen, niin on pakko opetella aikatauluttamaan ja suunnittelemaan. Opin noina vuosina todella mestariksi siinä, miten priorisoin oman kalenterini niille tärkeimmille asioille – lapsille ja työlle. Samaan aikaan kun opin myös suunnittelemaan mitkä asiat omassa työssäni johtavat tuloksiin ja mitkä eivät ole niin tärkeitä.. Ihan loistava oppikoulu näin jälkeen päin ajatellen yrittäjän elämään, sillä hyvin helposti yrittäjän työajat venyvät aamusta iltaan, vaikka tarkoitus olikin saada vapaa työ 😉

Suunniteltu työviikko antaa luvan myös vapaa-aikaan.

Ja siitä lifestyle-elämästä kirjoitan lisää ensi viikolla….

Anu

Päätöksen voima

 

AnuPellas_Päätöksen voima

Olen kirjoittanut viime viikkoina tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavista tekijöistä.. Ja yksi niistä tärkeimmistä on tämän päivän aiheeni.

Päätös.

Arkipäivän tilanteista muutama esimerkki, jotka kuvaavat minusta hienolla ja kaikille meille tutulla tavalla sitä, miten päättämättömyys saa meidät seikkailemaan ns. välitilassa.. Joka ei johda mihinkään. Tai johtaa katastrofiin.

Tiedät tunteen, kun vastaan kävelee ihminen, etkä osaa päättää kummalta puolelta ohittaisit hänet? Ja kun tulette vastakkain, niin molemmat alkavat ohittaa samalta puolelta – ja lopulta seikkailette siinä vastakkain ja yritätte vuoron perään ohittaa juuri samalta puolelta 😉

Itselleni nuo tilanteet tulevat selkeästi silloin kun en ole määrätietoisesti vain menossa joltakin puolelta ohi. Sillä silloin kun oma suunta on selvä, niin se huokuu eleinä ja ilmeinä myös vastaantulijoille.

On tärkeää tietää mihin on menossa, jotta osaa valita oikean reitin…

Toinen esimerkki, jota käytän usein myös kouluttaessani ihmisiä – on se tilanne, kun olet hyppäämässä veneeseen. Toinen jalka on vielä laiturilla tönäisemässä vauhtia ja toinen jo veneessä. Siinä hetkessä ei voi alkaa jänistämään, enää – sillä jos miettii hetkenkin liian kauan, onko lähdössä vai jäämässä laiturille, niin hyvin pian onkin vedessä siinä välimaastossa. Ja tuossa välimaastossa hyvin monet meistä uivat omassa elämässään.

Joskus pitää vain uskaltaa rohkeasti hypätä uuteen suuntaan ja luottaa, että elämä kantaa!

Totta kai uutta tavoitetta kohti meneminen jännittää ja hieman pelottaakin. Onnistunko tai menetänkö kasvoni, jos lähden suurin suunnitelmin kurkottelemaan tähtiä ja löydänkin itseni kuusen juurelta? Mutta ainut tapa tietää kuinka siinä käy, on se, että uskaltaa vain lähteä päättäväisesti uutta kohti. Ja mitä vahvempi päätös onnistumisesta on, sitä todennäköisemmin myös onnistun.

Kirjoitetut ja ääneen sanotut päätökset ovat aina vahvempia kuin vain omassa mielessä mietityt.

Olen niin monesti todennut tämän itse ja silti sisäinen “laiskurini” aina ehdottaa ensin, että tekisin uusia päätöksiä vain itseni kanssa 😉 Juuri sen vuoksi, että niistä olisi sitten helpompi sopivan hetken tullen luistaa…. Itsensä kanssahan on toki kaikista tärkeintä sitoutua uusiin toimintamalleihin – mutta kun oman tavoitteen on jakanut ääneen muillekin, niin luovuttamisen hetkellä pieni sosiaalinen paine auttaa tsemppaamaan muutaman ylimääräisen metrin verran.

Mieti, ketkä ovat sinulle ne tärkeimmät henkilöt, kenen arvostusta et halua menettää! Ja kerro oma tavoitteesi heille. Minulla ne löytyvät hyvin läheltä.. Lasteni silmissä kaikista eniten haluan olla sanojeni mittainen – ja siksi usein kerronkin heille uusista tavoitteistani. Silloin tiedän, että vaihtoehtona ei ole luovuttaminen.

Vahva päätös on uuden alku.

Suunnittele ajankohta huolella, jotta olet valmistautunut starttaamaan uudet toimintatavat jotka vievät Sinua  kohti tavoitettasi. Tee suunnitelma ja aikataulu – ja näistä kirjoitankin ensi viikolla lisää 🙂

Lumisen kaunista viikkoa,

Anu

Elämä yllättää…

AnuPellas_Elämä yllättää

Ole rohkea ja utelias, niin voit löytää elämääsi jotain sellaista, josta et osannut haaveillakaan..

Tuo on lempilausahdukseni siksi, että elämä on yllättänyt minut niin monta kertaa sellaisilla suunnan muutoksilla, joita en olisi osannut itse suunnitella. Ja sen vuoksi nykyisin mietinkin vain päämäärää, enkä sitä kuinka sinne päästään. Annan elämän yllättää 😉

On ymmärrettävää, että unelmamme koostuvat usein asioista, joista tiedämme jotain. 

Ammateista, jotka ovat tuttuja tai yleisesti tunnettuja – asuinpaikasta, jossa ollaan joskus jo asuttu tai ainakin käyty kyläilemässä. Harrastukset siirtyvät sukupolvilta toisille liiankin kätevästi… Ja ihmissuhteissakin juutumme helposti tiettyyn malliin, joka on joko kotoa tai aiemmista suhteista tutun tuntuinen kaava.

Voisiko elämällä olla jotain muutakin tarjottavana, jos vain osaisimme avoimesti tarttua tilaisuuksiin?

Minua se on johdatellut pikkuhiljaa uusiin suuntiin – kun ensin olen valinnut sen tutun ja turvallisen.. ja hetken päästä huomannutkin, että se oli vain välietappi. Kuten lastentarhanopettajaksi luettuani hyvn pian oivalsin, että haaveenihan olikin vain saada omia lapsia – ja sen unelman toteuduttua työ ei enää tuntunutkaan mielekkäältä.

Kotiäitinä ollessani aloin viritellä uusia työhaaveita. Ja koska rakastan kauniita asioita, niin lahjatavarakauppa oli seuraava unelma 😉 Jota en onneksi ehtinyt toteuttaa, sillä realiteetit siinä onnistumiselle, olivat hyvin heikot pienellä paikkakunnalla. Ja tosiasiassa jälleen oman kodin sisustaminen mieluiseksi, riitti tuon unelman toteuttamiseksi.

Ja niin elämä yllätti.. 

Tuomalla eteeni jotain sellaista, jota en ollut osannut itse hakea tai edes kuvitella. En tiennyt mitä se pitää sisällään ja siksi olin myös hyvin skeptinen aluksi. Sillä kaikki se, jota emme ole itse suunnitelleet herättää usein vastustusta. Varsinkin minunlaisellani, joka on halunnut pitää kaikki langat omissa käsissään 😉

Emme yleensä kadu asioita, joita olemme tehneet – vaan tilaisuuksia joihin jätimme tarttumatta. 

Ja siksi uskonkin, että mitä uteliaammin vain uskallan katsella elämää – niin sitä useammin se tuo eteeni jotain uutta ja ihanaa.. Jotain sellaista, jota en olisi osannut kuvitellakaan!

Annetaan elämän yllättää!

Anu

Tiimihenki

AnuPellas_Tiimihenki

Millaisten ihmisten ympäröimänä Sinä voit olla parhain versio itsestäsi?

Lupasin viime viikolla kirjoittaa siitä, miten suuri merkitys ympärillämme olevilla ihmisillä on siihen, että voimme saavuttaa omat tavoitteemme ja tämähän on yksi lempiaiheistani… Ajattelen elämää kokonaisuutena – ja uskon siihen, että emme voi olla täydellisen onnellisia, vaikka saavuttaisimme kuinka suuria tavoitteita tahansa, jollei koko elämänpaletti ole tasapainossa. Ihmisellä kun on niin monenlaisia tarpeita, että materialistinen menestys ei vain riitä – jollei elämässä ole rakkautta ja onnea myös ihmissuhteissa.

Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, niin siitä tulee resepti hyvään elämään ❤

Oman elämän tavoitteet ovat toki aina pääosin omalla vastuulla – toteuttaminen varsinkin – mutta silti siihen matkan varrelle tarvitaan myös muita aineksia. Ja mitä suurempi tavoite on, sitä tärkeämpää on, että kaikki palikat ovat kohdallaan. Alkuvaiheessa varsinkin tarvitaan roimasti itseluottamusta sekä kykyä nähdä itsensä jo perillä, vaikka ollaankin vasta toteutuksen alkumeterillä.

Ja siinä vaiheessa kannustavat ihmiset ympärillä ovat kultaakin kalliimpia…

Olen kokenut tuon vaiheen itse silloin kun vaihdoin alaa turvallisesta lastentarhanopettajan työstä yrittäjäksi. Ja monet läheiseni olivat huolissaan siitä, että olenko tehnyt järkevän valinnan – mutta samalla tietämättään antoivat juuri vääränlaisia signaaleja minulle. Olinhan itsekin pelokas vaikka sydämessäni tiesinkin, että tämän tien haluan valita. Mutta juuri silloin kun omakin usko on veitsen terällä, niin olisin kaivannut vain rohkaisua ja kannustusta – enkä järkipuheita.

Ja huomasin hyvin pian keneltä sain sitä mitä kaipasin ja he kulkevat kanssani edelleen ❤

Opin niistä vuosista suuren läksyn. Sen, että jokaisen meistä on annettava löytää oma polkunsa ihan itse – ja parasta mitä voit ystävänä tai läheisenä siinä rinnalla kulkiessa tehdä, on kannustaa ja rohkaista. Sillä kukaan toinen ei voi koskaan tietää yhtä hyvin, mikä on juuri Sinulle se oikea reitti. Sen tiedät vain itse parhaiten.

Ole rohkea ja utelias, niin voit löytää elämääsi jotain sellaista, jota et voinut kuvitella olevan olemassakaan…. 

Tuo on lempilausahdukseni, koska liian useinhan me ihmiset juutumme suunnitelmiin tai tavoitteisiin, jotka olemme itse luoneet – mutta joskus elämä on viisaampi ja voi johdattaa tiellemme myös jotain vieläkin parempaa, jos vain uskallamme tarttua tilaisuuteen. Tästä kirjoitan lisää ensi viikolla 😉

Omassa työssäni olen siinä mielessä onnekas, että voin itse vaikuttaa täysin siihen kenen kanssa teen töitä ja siksi jälleen kerran kun katselen kuvia meidän tiimin tapaamisesta, joka pidettiin lauantaina – niin koen suurta kiitollisuutta siitä, millaisten ihmisten ympäröimänä saan olla ❤

Heidän kanssaan voin olla oma itseni.. ja se riittää. He auttavat huomatessaan heikkouteni – mutta antavat minun loistaa vahvuuksissani. Ja koko tiimin yhteinen tavoite on rakentaa tiimi, jossa jokainen voi olla se parhain itse ❤

Kiitos että olette ❤

Anu

Miksi?

 

AnuPellas_Miksi

Miksi, miksi, miksi?

Tuo pieni sana, jota kuulemme kyselyisässä olevan lapsen suusta kyllästymiseen asti – mutta joka vähenee sanavarastostamme iän myötä, kun alamme tietämään asioista enemmän. Varsinkin sitten kun luulemme tietävämme lähes kaiken 😉 Harmillista, sillä elämän ihmettely uteliaana pitää mielen avoimempana uudelle. Ja näin jälkeenpäin kun miettii tuota aikaa, jolloin omatkin lapset olivat siinä iässä – niin tajuaa vain miten tärkeitä nuo kysymykset olikaan. Vaikka niihin itsekin usein vastaili ihan huolimattomasti kaiken kiireen keskellä.. Ja siitä se kyselyikäinen lapsi muodosti sitten oman mielikuvansa ympäröivästä todellisuudesta. Mutta tänään tuo miksi liittyy tavoitteen asetteluun 😉

Kirjoitin viime viikolla siitä ensimmäisestä tärkeästä kysymyksestä, josta on hyvä aloittaa, kun alkaa tekemään tavoitteita. Mitä minä haluan? Ja siihen liittyy myös tämän päiväinen aihe, koska tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan myös syy, miksi tehdä töitä päämäärään pääsemiseksi. Ilman tuota syytä emme viitsi vaivautua.

Miksi haluan muutosta? Miten tavoitteen saavuttaminen kohentaa elämääni? 

On monenlaisia tavoitteita, joista kannattaa aluksi valita yksi tärkein. Tavoite voi liittyä omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin tai parempiin elintapoihin – urasuunnitelmiin tai harrastuksiin. Näissä on tärkeää kuunnella hyvin omaa itseään ja löytää motiivit sieltä. Sen lisäksi meidän tulisi tehdä tavoitteita kotiin ja perhe-elämään liittyen, jotka ovat puolestaan yhteisiä samassa taloudessa asuvien kanssa. Ja näitä toki kannattaakin silloin miettiä yhdessä.

Aloitin itse kuukauden mittaisen liikuntaohjelman viikko sitten, johon nyt jo olen jäänyt koukkuun 😉 Mutta kieltämättä ennen aloitusta laiska mieleni yritti siirtää aloituspäivämäärää useaan kertaan… Tiesin kuitenkin aiemmasta kokemuksesta, että motivoidun helposti siitä, kun vain pääsen alkuun – ja tunnen oloni muuttuneen. Mutta näinhän ei tapahdu heti ensimmästen kertojen jälkeen, vaan päinvastoin. Löysin lihaksia kehostani, joiden olemassaoloa en tiennytkään 😉 Ja ne muistuttivat kyllä itsestään seuraavina päivinä treenin jälkeen… Mutta motivoin itseäni jatkamaan, sillä kipu kertoi myös hyvällä tavalla siitä, että jotain on tehty.

Jo viikon jälkeen voin tuntea olossani positiivisen muutoksen, joka auttaa jatkamaan. Ja tuo motiivi on hyvä pitää mielessä myös niinä “laiskoina päivinä” kun tekisi mieli luistaa ohjelmasta. Sillä vain säännöllisellä toiminnalla voin saavuttaa pysyvän muutoksen. Oma motiivini on hyvin selkeä – tiedän, että olen energisempi ja voin paremmin, silloin kun kuntoilen säännöllisesti ja pidän kehostani hyvää huolta!!

Näe itsesi jo perillä 🙂

Hyvä keino motivoida itseään on luoda mielikuva lopputuloksesta ja palauttaa tuo mieleen aina silloin, jos laiskuus meinaa iskeä. Voi nähdä itsensä energisenä tai hoikempana – palkittavana yleisön edessä tai bonus shekki kädessä. Ja tuntea sen tunteen, joka tulee siitä kun on onnistunut. Mitä vahvempi tuo tunne ja mielikuva on – sitä varmemmin sinne pääsee. Unelmakarttaan on hyvä liittää sellaisia kuvia päämäärästä, jotka herättävät tunteita, sillä järkisyyt eivät useinkaan riitä aktivoimaan meitä toimintaan asti.

Itselläni työssä on usein tärkeimpänä motiivina ollut ne ihmiset, ketkä liittyvät tavoitteeni toteutumiseen. Kun mietin sitä tilannetta, jossa voin iloita saavutuksistani yhdessä heidän kanssaan, niin motivoidun tekemään myös töitä sen eteen.

Mitä jos..? 

Joku toinen motivoituu positiivisista mielikuvista – mutta joku toinen taas löytää itsekurin pakon edessä. Ja hän voikin kysyä itseltään; “Mitä jos en pääsekään tavoitteseeni – mitä sitten tapahtuu?”

Jos en tee asioita, joita pitäisi esimerkiksi tehdä työssäni, jotta etenen omassa liiketoiminnassani – niin voin kysyä itseltäni, että mihin tuo laiskistelu johtaa? Palkkioiden pienenemiseen, bonusten vähenemiseen, huonon esimerkin antamiseen tiimilleni…. moniin sellaisiin asioihin, joita EN halua. Jolloin on vain tartuttava toimeen 😉

Oman kuntoiluprojektini kanssa huomaan, että tuo ensimmäinen keino toimii paremmin. Mutta töiden suhteen motivoidun usein parhaiten “pakon edessä”. Olen hieman mukavuudenhaluinen (kukapa ei olisi…?) – ja sen vuoksi tuppaan laiskistua, jos asiat sujuvat hyvin ja tulokset tulevat helposti. Mutta tiukan paikan tullen löydän itsestäni kadoksissa olleen lihaksen = kunnianhimon, joka piiskaa tekemään sellaisiakin asioita, joita en muutoin viitsisi.

Dead linet ovat juuri sen vuoksi tärkeitä – sillä niiden lähestyessä on vain pakko toimia, ilman viivytyksiä.

Kummasta Sinä motivoidut – unelmista vai painajaisista 😉 

Löydä oma tapasi motivoida itseäsi – ja muista, että on Sinun tehtäväsi myös antaa kannustusta itsellesi matkan varrella. Vaikka tärkeää on myös löytää ympärille “kannustus-joukot” – joista kirjoitankin ensi viikolla!!

Reipasta viikkoa,

Anu

Mitä minä haluan?

AnuPellas_Mitä minä haluan

Kirjoitin viime viikolla tavoitteiden toteutumisesta – ja ajattelin jatkaa tätä teemaa niin, että otan noita eri osa-alueita yksi kerrallaan tarkempaan tarkasteluun 😉

Ja aloitankin yhdestä elämän suurimmista kysymyksistä, joka kaikkien meidän tulisi kysyä itseltään.

Mitä minä haluan?

Elämän varrella tuntuu kovin monilta meistä hukkuvan se tieto ja tunne mitä itse haluaa, vaikka kolmevuotiaana sen on jokainen meistä tiennyt varsin vahvasti 😉 Ja sehän johtuu usein siitä, että meidän kulttuurissa ei ole tavallista vahvistaa varsinkaan kovin lennokkaita unelmia, jolloin lapsi kokee ne omat toiveet vääränlaisina ja päättää vaihtaa suunnitelmaa johonkin järkevämpään.. Sellaiseen, joka miellyttää omia vanhempia tai muuta ympäristöä – joka on järkevää ja josta on mahdollista varmimmin saada elantonsa.

Kun sellaisia unelmia alkaa toteuttamaan, niin tiedostamattaan toteuttaa jonkun muun suunnitelmaa.. Ja jossain kohtaa elämää saattaakin huomata, että on ajautunut elämään, joka ei ollutkaan oma unelmaelämä.

Joskus myös ne omat toiveet voi muuttua. Meitä kaikkia ei ole tarkoitettu toteuttamaan vain yhtä suunnitelmaa tässä elämässä.. Ja silloin vain pitää rohkeasti uskaltaa muuttaa suuntaa.

Itse huomasin sen jälkeen kun olin saanut omat lapset, että lastentarhanopettajan työ ei ollutkaan unelmatyöni – olin vain halunnut saada omia lapsia ❤ Mutta en osannut erotella näitä toiveita siinä vaiheessa kun valitsin tuon ammatin. Ja olen kokenut siitä olevan hyötyä elämässä kovin monessa kohtaa – eli hukkaan ei ne vuodet menneet. Mutta olisi ollut tyhmyyttä juuttua siihen työhön lopullisesti vain sen takia, että olin kolme vuotta opiskellut ja ottanut opintolainat – jos jo kahden vuoden jälkeen huomasin, että haluankin jotain muuta.

Perhe-elämä usein sotkee omat toiveet. Varsinkin meillä naisilla 😉 Silloin kun lapset ovat pieniä, on varmasti äitien geeneihin tarkoituksella iskostettu ajatus, että omia toiveita täytyy toteuttaa lasten ja perheen ehdoilla. Mutta sen ei tarvitse jatkua ikuisesti. Sillä itse ainakin olen kokenut olevani myös parempi äiti, kun voin tehdä asioita joista nautin ja saan itselleni hyvää mieltä ja onnistumisia.

Kun omat lapseni olivat “omilla jaloillaan” – eli molemmat kävelyiässä 😉 Niin luonnollisesti itsellä ainakin alkoi herätä halu miettiä myös omia urasuunnitelmia. Ja siinä vaiheessa todella tajusin, miten totaalisesti olin omat toiveet laittanut monen vuoden ajan taka-alalle – kun en meinannut niitä enää edes kuulla, vaikka kuinka yritin.

Koin erittäin hyväksi sen, että kävin usein koulutuksissa, joissa olin yksin. Ilman perhettä. Jolloin pystyin miettimään itsenäisesti sitä, että mitä minä haluan? Ja sehän ei tarkoita sitä, että olisin jättänyt perheen huomioimatta ja alkanut itsekkäästi toteuttaa vain omia haaveita.. Sillä perhe kyllä väistämättä kulkee mukana suunnitelmissa. Mutta jos haluaa löytää sen oman elämäntehtävän, niin silloin ihan ensimmäinen ihminen, jolta sitä pitää kysyä, on vain ja ainoastaan oma itseni.

Mikä saa sydämeni laulamaan?

Brian Mayne on Goal mapping systeemin kehittäjä, joka valmentaa ihmisiä ympäri maailman löytämään omat tavoitteensa. Ja hän neuvoo kuuntelemaan omaa sydäntään silloin kun mietimme, mitä haluamme saavuttaa.

Minusta tuo harjoitus on erittäin hyvä. Kun mietin erilaisia asioita, joita voisin tavoitella – on helppo tunnistaa, mitkä saavat sydämeni laulamaan – ja mitkä taas eivät. Ja sydänhän ei valehtele. Se ei välttämättä tunnu aina siltä järkevimmältä vaihtoehdolta mutta itse uskon, että se reitti on se ainut oikea, joka meidän pitäisi valita.

Sillä ihan varmasti kaikki suurimmat menestystarinat ovat alkaneet juuri siitä. Tunteesta, että tämä on minun tehtäväni, jonka haluan toteuttaa – riippumatta siitä kauan se kestää tai siitä, miten paljon sen eteen pitää tehdä työtä. Riippumatta siitä kuinka hullulta se kuulostaa muista. Silloin ollaan oikeilla jäljillä. Sen oman elämäntehtävän jäljillä.

Voit käyttää myös mielikuvitusharjoituksia. Tai tehdä unelmakarttaa. Miettiä kuvina, tuoksuina ja tunteina, millainen olisi unelmaelämäni – unelmatyöni – unelmakotini. Missä se sijaitsisi ja ketä tuohon kuvaan kuuluisi?

Teen itse joka vuosi uuden unelmakartan. Ja sen vuoksi joka vuosi, että olen huomannut asioiden toteutuvan nopeammin kuin arvaankaan. Siksi sitä on hyvä päivittää riittävän usein. Olen myös edelleen huono haaveilemaan kovin suuresti – vaatimaton suomalainen.. Jonka vuoksi minun on helpompaa asettaa tavoitteita vuoden päähän mutta samalla toki mietin, että suunta on oikea 😉 Että se johtaisi siihen unelmaelämään pitkässä juoksussa, joka jossain kaukaisuudessa siintelee.

Unelmakarttoja olisi hyvä tehdä toki myös perheen ja puolison kanssa yhdessä, jotta suunnataan samalla kohti yhteisiä haaveita. Silti jokaisen meistä tulee huolehtia itse omista unelmistaan ensisijaisesti. Kuten lentokoneessa sanotaan…… laita ensin oma happinaamari ja auta sitten vasta muita ❤

Ota yksi päivä unelmillesi. Piirrä oma unelmaelämäsi ja kirjoita siihen käsikirjoitus. Mieti mitä haluat ja sen jälkeen elämä alkaa johdattelemaan Sinua niitä kohti.

Onnea matkalle omaan unelmaelämääsi ❤

Anu

Tavoitteet todeksi…?

AnuPellas_Tavoitteet todeksi

Vuoden alku on aikaa, jolloin moni meistä tekee uusia tavoitteita omaan hyvinvointiin tai työelämään. Lupauksia paremmista elitavoista tai kuntoilun aloittamisesta… Ja aika moni myös unohtaa ne jonkin ajan päästä 😉 Siksi ajattelinkin koota tähän kirjoitukseen ne vinkit, jotka itse olen huomannut hyödyllisiksi tavoitteessa pysymisen kannalta. Teksti on pitkä, koska tavoitteiden saavuttaminenkaan ei ole ihan niin yksinkertainen asia…

Ihan ensimmäinen ja minusta tärkein asia on rauhassa ensin miettiä omaa elämän palettia joka osa-alueelta – ja löytää SE asia, joka vaikuttaa kokonaisuuden kohentamiseen eniten. Löytää se mihin haluan muutosta?

On liian haasteellista laittaa koko elämä uusiksi, jolloin usein “hanskat tippuu” jo ennen kuin ollaan päästy edes alkuun 😉 Kovin usein erehdymme luulemaan, että KAIKKI on pielessä. Siksi kannattaakin ihan ensiksi miettiä, että mitkä osa-alueet ovat kohdallaan! Ja elämää voi vaikkapa jaotella kolmeen eri osa-alueeseen; työ, oma itse, perhe – jolloin tasapaino säilyy. Ja jos kaikki osa-alueet vaativat muutosta, niin kannattaa valita ensin se, joka vaikuttaa eniten kokonaisuuteen ja lähteä siitä liikkeelle.

Elämän yksi suurimmista kysymyksistä, jota suurin osa ei ole miettinyt koskaan. Mitä minä elämältä haluan?

Seuraavaksi täytyy löytää syy, miksi haluan muutosta? Mikä on motiivini lähteä tekemään töitä sen eteen, että saavuttaisin tuon tavoitteen. Hyvin usein varsinkin isompien tavoitteiden saavuttaminen vaatii ensin tekoja – ja tulokset alkavat näkyä vasta myöhemmin. Jos vaikkapa tavoitteena on pudottaa painoa, niin on tärkeää motivoida itseään niinä hetkinä hyvillä syillä – kun tekisi mieli sortua vääränlaisiin valintoihin tässä hetkessä.

Miten tavoitteen saavuttaminen kohentaa elämääni? Tee lista asioista, jotka motivoivat sinua laiskuuden hetkinä.

Moni motivoituu siitä, että näkee itsensä jo perillä. Voi oman mielen vahvistukseksi askarrella itsestään kuvia uudessa olomuodossa tai liimata oman vanhan valokuvan, jossa on ollut vielä oikeissa mitoissa, johonkin näkyvään paikkaan, missä se muistuttaa päämäärästä. Tai tehdä mielikuvaharjoituksia siitä, miltä tuntuu silloin kun saavutan tuon kovasti haluamani tavoitteen.

Mitä selvemmin näet itsesi perillä, sitä varmemmin sinne myös pääset!! Tee oma unelmakartta tai Goal Map.

Joku toinen taas motivoituu siitä, että muistuttaa itseään siitä, mitä tapahtuu, jollei…… Kun itse aloin tekemään töitä tavoitteellisesti uuden uran eteen ja se tuntui välillä ylivoimaisen haasteelliselta (kun uusia askelia piti ottaa vähän jokaisella elämän osa-alueella) niin paras motiivi tarttua toimeen oli minulle se, että mietin, mikä onkaan vaihtoehto, jollen tee sitä mitä tarvitsee tehdä? Ja saman tien tiesin, että uusi suunta on houkuttelevampi ja löysin taas motiivin.

Sinun tehtäväsi on muistuttaa itseäsi joka päivä siitä, miksi olet päättänyt valita nyt toisen polun?

Vaikka suurin työ oman elämän muutosten ja tavoitteiden kanssa onkin aina meidän omalla vastuulla – on tärkeää myös löytää ympärilleen oikeanlaiset ihmiset, kenen kanssa on helppoa uskoa onnistuvansa. Olet varmasti huomannut, miten joidenkin ihmisten seura saa sinut tuntemaan itsesi kaikkivoipaiseksi – ja toisten kanssa puolestaan energiatasosi laskee miinukselle. Ja mehän olemme niiden ihmisten summa, keiden kanssa vietämme eniten aikaamme. Jonka vuoksi onkin tärkeää jakaa ne omat tavoittet ääneen heidän kanssaan, ketkä aidosti kannustavat ja auttavat sinua tavoitteen saavuttamisessa!!

Ketään meistä ei ole tarkoitettu tarpomaan elämää yksin… Kerää ympärillesi oikeanlaiset ihmiset, jolloin sinun on helppo olla parhain itsesi ❤

Ja lopulta kaikki alkaa päätöksestä. Niin pitkään, kun et ole täysin päättänyt itsesi kanssa lähteä tekemään töitä tavoitteen eteen – on helppo siirtää aloitusta ja antaa laiskuuden voittaa. On tehtävä vahva päätös itsensä kanssa mutta vielä paremmin siihen sitoudut, jos kerrot sen myös ääneen. Itse olen harrastanut sitä, että kerron oman tavoitteeni ääneen heille, kenen silmissä haluan olla hyvä esimerkki. Kuten lapsilleni tai omalle tiimilleni… Silloin vaihtoehtona ei ole luovuttaminen, jos haluan säilyttää kasvoni 😉

Mitä vahvempi päätös, sitä varmemmin olet päämäärässäsi.

Nämä kaikki tarvitaan ennen kuin lähdetään liikkeelle. Mutta sanomattakin selvää on se, että ilman toimintaa ei mitään tapahdu. Eli tavoitteen toteutumisen kannalta tärkeintä on se mitä tehdään joka päivä ja viikko säännöllisesti ja sitoutuneesti sen eteen, että päämäärä toteutuu. Jolloin on hyvä olla selkeä suunnitelma mitä pitää tehdä?

Mitä suurempi tavoite, sitä tärkeämpää on määritellä reitti määränpäähän tarkasti. Pilkkoa päätavoite välitavoitteisiin, seurata rehellisesti omaa toimintaa – ja palkita itseään matkan varrella siitä, että ollaan oikeassa suunnassa.

Lopulta itse uskon, että tärkein ominaisuus, miksi osa meistä onnistuu tavoitteissaan ja osa ei – on sinnikkyys. Se, että vain jaksaa tehdä töitä, laskematta tunteja. Eikä luovuta silloinkaan, kun kaikki ei mene putkeen. Sillä mikään suuri tavoite ei ole tullut todeksi ilman epäonnistumisia tai takaiskuja.

Sen vuoksi positiivinen asenne myöskin helpottaa kovasti tavoitteen saavuttamista – ja tekee kaiken lisäksi myös matkasta paljon hauskempaa 😉

Jos uskot, että onnistut tai että et onnistu, olet aina oikeassa – sillä tulet saavuttamaan elämässä juuri niin paljon kuin mihin itse uskallat uskoa. Se on vetovoiman laki.

Kaikkea hyvää matkallesi kohti uusia unelmia ❤

Anu