Anu Pellas

Tee työtäsi sydämellä – ja saat kaiken tarvitsemasi <3

Usein ajatellaan, että on mahdotonta saada sekä rahaa että onnea. Tehdä työtä, josta nauttii – ja ansaita hyvin. Itse ajattelen toisin.

Uskon, että jos teen työtä, josta nautin ja uskallan kuunnella mihin suuntaan sydämeni minua ohjaa – voin saada kaikki maailman runsaudet, moninkertaisena. Palkkaa ei vain välttämättä kaikille meistä makseta kokonaan rahassa, koska onnelliseen elämään tarvitaan muitakin aineksia.

Rahaa tarvitaan moniin asioihin, varsinkin täällä Suomessa. Mutta sen lisäksi onnelliseen elämään tarvitaan hyviä ihmissuhteita, rakkautta, terveyttä ja tasapainoa levon sekä fyysisen rasituksen välillä. On tärkeää huolehtia siitä, että tuo tasapaino kaikkien ainesten välillä säilyy – ainakin pitkässä juoksussa. Muutoin millään maallisella menestyksellä ei ole suurta merkitystä.

Kahvihetki Suomenlinnassa, Anu Pellas

Se pieni kahvihetki, lapsen kanssa vietetty iltapäivä – tai kiireetön aamu.. Niitä ei voi rahalla mitata mutta silti ne ovat usein kultaakin kalliimpia vaikka niiden arvon huomaakin usein vasta sitten, kun ne eivät ole itsestään selvyyksiä – tai kun ne katoavat.

Olen tänä keväänä ja kesänä viettänyt aikaa paljon omien ajatusteni kanssa – lomaillut ja yrittänyt vaihteeksi elää vain hetkessä. Se oli kovin haasteellista varsinkin aluksi, kun olen yrittäjänä tottunut monien vuosien ajan aina suunnittelemaan omaa toimintaani ja asettamaan tavoitteita sekä seuraamaan niiden toteutumista. Ensimmäiset kuukaudet meni huonoa omaatuntoa hiljennellessä… kunnes se sitten hiljeni kokonaan ja huomasin, miten tärkeää on välillä päästää irti. Silloin pitää hiljentää myös järki ja ego. Hehän eivät tykkää siitä, että heittäydymme elämän virran vietäväksi.

Pakko sanoa, että tasapainoilu hetkessä elämisen sekä tavoitteellisen tekemisen välillä on ollut varsinainen oppikoulu. On tärkeää tietää kirkkaana mielessä mikä on oman elämän päämäärä, se osoite, johon olen menossa – mutta silti olla täysillä läsnä juuri siinä hetkessä, jossa kulloinkin olen. Tuon taidon haluan oppia, sillä uskon, että se tuo parhaiten runsautta ja onnellisuutta ihan jokaiseen hetkeen – mutta myös kaiken sen, josta haaveilen.

Ja ihan samoin kuten aina ennenkin – kun oppilas on valmis, opettaja saapuu paikalle.. Siispä elämä on johdattanut tielleni ihmisiä, keneltä olen voinut oppia tuota taitoa. Olen saanut viettää aikaa heidän kanssaan ja nähdä, että se on mahdollista. Sillä joku on jo kulkenut tuota polkua ensin.

Anu

 

Lasten ja tiimin johtajien kasvatus – monta yhtäläisyyttä ;-)

Koska olen “oikealta ammatiltani” lastentarhanopettaja, niin huomaan, että monet opit sieltä ovat tulleet hyvään käyttöön myös nykyisessä työssäni. Erona tosin, että nyt teen aikuisten kanssa töitä mutta päätavoitteeni on lähes sama. Kasvattaa vahvoja ja itsenäisiä tiimin johtajia, jotka hoitavat työnsä sydämellä ja ammattitaidolla. Sellaisia toivon omista lapsistanikin tulevan – sydämellään ajattelevia mutta omaa tietään vahvasti kulkevia, jotta löytävät oman vahvuutensa ja myös oikean alan.

Uusi tiimiläinen on minulle ikään kuin “vauva”. Riippuen toki ihmisen taustoista mutta pyrin kohtelemaan kaikkia hyvin samalla tavoin. Sillä kuten vauva tarvitsee opastusta ja esimerkkiä moniin meille aikuisille itsestään selviin asioihin, niin samoin uusi tiimiläinen kaipaa sitä. Varsinkin jos ala on ennestään täysin vieras, niin on hyvä aloittaa A:sta – koska tiedän tällä kokemuksella melko hyvin, mikä toiminta tuo parhaan tuloksen. Olisihan todella epäreilua antaa ihmisten vain kokeilla ja keksiä itse kantapään kautta samat keinot. Joskus niinkin täytyy tehdä, sillä jotkut meistä oppivat vasta oman oivalluksen kautta. Mutta siltikin voin olla tyytyväinen, että olen kertonut omat vinkkini. Kukin sitten itse päättää, ottaako ne vastaan vai ei.

Esimerkki on aina se, joka toimii parhaiten. Eihän lapsetkaan usko sitä mitä me sanomme vaan kopioivat kaiken, mitä teemme. On turha neuvoa tiimiläisiä toimimaan positiivisessa hengessä ja yhteistyössä muiden kanssa, jos itse puhuu selän takana pahaa muista. Juuri keskustelimme poikani kanssa siitä, miten esimerkiksi kiroilu on joissakin perheissä niin totuttu tapa, ettei sitä edes kukaan huomaa, vaikka lapsetkin käyttävät kirosanoja täytesanoina jo alakouluiässä. Meillä kiroillaan kyllä, jos siihen on aihetta – mutta aihetta on harvoin. Ja sama tapa on kopioitunut lapsille. Ovat ainakin oppineet sen, että osaavat aikuisten seurassa olla käyttämättä niitä 🙂

Pursuit of happiness 2 (1), Anu Pellas

Yksi suosikkielokuvistani on Onnen potkuja, jossa on monia hyviä esimerkkejä siitä, mitä meidän vanhempien tulisi opettaa lapsille elämästä. Se, että sinulla on vähintään yksi ihminen, joka uskoo Sinuun kävi mitä tahansa – on varmasti paras lahja, jonka lapselleen antaa. Tuon saman tunteen me voimme välittää omille tiimiläisille ja olenkin huomannut, että se on kovin monelle lähes ensimmäinen kerta elämässä, kun joku näkee piiloon jääneen potentiaalin ja vilpittömästi toivoo onnistumista niissä tavoitteissa, joita lähdetään tavoittelemaan. Se tuntuu aina yhtä hyvältä – mutta samalla myös surulliselta. Sillä jokaisella meistä kuuluisi olla ympärillä sellaisia ihmisiä, useampiakin.

Kun lapset kasvavat, niin on tärkeää antaa heille vastuuta, sen mukaan, mitä he ovat valmiita kantamaan. Kolmevuotiaan lapsen kapasiteetti riittää juuri ja juuri siihen, että hän voi valita minkä värisen paidan hän tänään haluaa laittaa päälleen. Ulkovaatteita ei kolmevuotias vielä voi valita, koska hän ei pysty arvioimaan säätä tai muita tekijöitä, jotka siihen vaikuttavat. Usein vanhemmat erehtyvät antamaan lapselle vapauksia, kun uhmaikäinen sitä vaatii. Lopputulos ei tyydytä kumpaakaan ja alitajuisesti lapsi kokee siitä myös turvattomuutta, sillä eihän kolmevuotias voi olla valmis hoitamaan yksin vaikkapa posliiniastioiden kattausta pöytään, vaikka hän sitä haluaisi. Aikuisen tehtävä on auttaa silloin, jos hän tajuaa, ettei lapsen kyvyt vielä riitä, jotta hänen itseluottamus kasvaa oikealla tavalla. Hyvän itseluottamuksen omaava ihminen, tiedostaa omat vahvuutensa mutta myös heikkoutensa. Ja osaa tunnistaa, mihin asti hänen kapasiteettinsa riittää. Hän myös uskaltaa rohkeasti kokeilla uusia asioita, jos häntä on kannustettu siihen – silloin kun hänellä oikeasti on siihen valmiudet.

Meillä kotona on kaksi tässäkin suhteessa hyvin erilaista lasta. Toista pitää hieman tönäistä ja rohkaista ottamaan uusia askelia, kun hän ei näe omia vahvuuksiaan tai ei usko itseensä ihan riittävästi. Vaikka omaakin kaikki taidot ja valmiudet pärjätä elämässä erinomaisesti. Toista taas on välillä hieman toppuuteltava, kun rohkeutta löytyy mutta uusia askelia on hyvä ottaa silti maltillisesti, jotta välttyisi suuremmilta kolhuilta.

Tiimiläisetkin ovat erilaisia – ja siksi jokaista on valmennettava omassa kasvuprosessissaan omalla tahdilla. Irrottautua täytyy kuitenkin, jotta oma itseluottamus tekemiseen löytyy. Jos liian pitkään kuljemme koko ajan rinnakkain emmekä rohkaise tiimiläisiä itsenäiseen tekemiseen, niin sinne tiimiin, ei kasva itsenäisiä ja vahvoja johtajia, joka on kuitenkin tärkein tavoite tässä työssä. Sillä sitenhän me saamme ne riippumattomat ja vakaat tulot, joka on SE meidän alan hienous ja “juju”.

Tiimikuva Porvoosta 2016, Anu Pellas

Olen vähintään yhtä ylpeä omista lapsistani kuin olen omista tiimiläisistänikin – aina kun näen miten he ottavat uusia askelia ja ovat kasvaneet jälleen vahvemmaksi, kohti omia unelmia. Tiedän, että jokainen heistä, kuten lapsenikin, ovat ihan itse tehneet sen kaikista suurimman työn oman kasvuprosessinsa kanssa – mutta kun saan nähdä tuota matkaa läheltä ja kulkea mukana siinä, niin koen itseni kovin etuoikeutetuksi. Mikä voisikaan olla tärkeämpää kuin auttaa muita löytämään omat unelmansa? Tekemään elämästään enemmän oman näköistä – ja tulemaan sitä kautta onnellisemmaksi… Se on minusta jokaisen meidän tärkein tavoite. Kasvaa parhaaksi itsekseen ❤

Ihanaa viikkoa,

Anu

Elämäntehtävää etsimässä..

Olen ollut aina sellainen ihminen, että kun innostun jostain uudesta asiasta, niin minua on vaikea käännyttää – ja joskus ehkä jopa unohdan, että kaikki muut eivät välttämättä ole juuri nyt yhtä innostuneita samasta aiheesta. Se on erinomainen moottori silloin, kun pitää saada jotain aikaiseksi, sillä tuolla innostuksella olen valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven – laskematta työtunteja. Visio silmissäni.

Mutta kaikessa on kaksi puolta. Sillä jos en ole innostunut asioista, joita pitäisi tehdä – niin minua on myös hyvin vaikea saada liikkeelle…. Sen vuoksi en voisi enää kuvitella tekeväni työtä, joka ei saisi minua syttymään. Tai jota en kokisi tärkeänä itseni ja muiden kannalta.  Sen vuoksi varmaan vaihdoinkin alaa.

Olin kuuntelemassa viikonloppuna Brian Maynea, joka on kehitellyt Goal Mapping systeemin. Tavoitteiden saavuttamiseen kehitellyn menetelmän, joka todellakin toimii. Jos vain tiedät, mitä haluat?

Brian ja minä

Istuin kuuntelemassa samaa luentoa viikonlopun aikana useampaan kertaan vaikka joitain muitakin aiheita olisi ollut tarjolla. Kuten Brian sanoo, niin hyvin monet meistä kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä saavuttaakseen enemmän tuloksia. Mutta jos ei tiedä MIKSI sitä tekisi, niin niistä keinoista ei ole apua, sillä tekemiseen ei löydy syytä. Sen vuoksi päätinkin ottaa aikaa omille ajatuksilleni ja kuulostella tuota omaa motiiviani.

Usein sanotaan, että sitten kun on saavuttanut jo riittävästi materialistista menestystä, niin motiivi asioiden tekemiseen täytyy löytää jostain muualta. Tuo “riittävästi” tarkoittaa jokaiselle eri asioita mutta ymmärrän silti tuon näkökulman vaikken materialistista omaisuutta olekaan kerännyt vuosien mittaan ympärilleni. Riittävästi minulle on ilmeisesti se, että omaan ainekset hyvään elämään.

Oivalsin viikonloppuna, että minun elämäntehtäväni on selkeästi muuttuvaa sorttia 🙂 Se liittyy samaan aiheeseen eli ihmisten auttamiseen mutta muuttaa hieman muotoaan sitä mukaa kun saan yhden osa-alueen suoritettua. Onhan se kieltämättä hyvin loogisesti edennytkin. Aloitin lastentarhanopena, jossa missioni oli vaikuttaa siihen, miten lapsia kasvatetaan. Totesin sen melko suureksi tehtäväksi, koska siinä työssä voi yhdellä kertaa vaikuttaa vain kovin pieneen joukkoon lapsia, joten siirryin aikuisiin. Hehän vaikuttavat myös lapsiin… Eli jos voin vaikuttaa aikuisten asenteisiin ja hyvinvointiin, niin lapsetkin automaattisesti voivat niissä perheissä paremmin.

Kun oivalsin tämän prosessin, niin ymmärsin myös sen miksi oma focukseni karkaa hyvin helposti suoran bisneksen tekemisestä ihmisiin… Ja miksi motivaationi häviää silloin, kun huomaan, että vaikka saisin aikaan parempaa tulosta mutta jos en saa muutosta ajattelutavoissa, niin koen työni turhana. Olen monesti ihmetellyt miten vähän minua liikuttaa se rahasumma, joka tililleni tupsahtaa tehdystä työstä vaikka olenkin erittäin kiitollinen kaikesta siitä taloudellisesta vakaudesta, jonka olen saavuttanut. Tajusin, että koska minulle palkitsevinta on se, että näen ihmisten kehittyvän, niin siksi se nousee usein tärkeämmäksi kuin tuloksen tekeminen. Kovin useinhan nuo kaksi kulkee käsi kädessä muttei välttämättä aina. Joskus se voi viedä myös ihmisiä ihan toiseen suuntaan, kun oivaltaa itsestään uusia puolia – ja siltikin itse koen onnistuneeni, vaikka he eivät jäisikään tähän bisnekseen.

Tuon oivaltaminen oli jo hyvä syy istua kouluttautumassa viikonlopun ajan, sillä nyt tavoitteiden tekeminen on huomattavasti helpompaa.

Hyvä kysymys, joka auttaa löytämään omaa elämäntehtävää, on se, että mistä nautit niin paljon, että aika unohtuu etkä laske vaivaa tai kuluja? Mikä on se asia, joka palkitsee henkisesti? Se ei välttämättä ola aina se, josta maksetaan eniten – tai jota järki sanoisi, että pitäisi tehdä. Mutta se on se tehtävä, jonka vuoksi juuri Sinä olet tärkeä ja johon Sinulla on erityinen lahja. Sitä kannattaa siis etsiä ❤

Huipulla tuulee…

AnuPellas_Huipulla_tuulee2Oli hyvin monin tavoin mieleenpainuva kokemus käydä pöytävuoren huipulla, jota ei suotta kutsuta yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tuo maisema todella pysähdytti ja muovasi myös omat mittasuhteet uuteen uskoon. Silmiä hivelevä näky sai muun maailman unohtumaan – ja omat murheet tuntumaan kovin pieniltä.
Mietimme vuoren huipulla ystäväni kanssa sitä, miten helposti omat pelot saattavat estää meitä tekemästä uusia asioita – ja kuinka monia upeita kokemuksia sen vuoksi jääkään kokematta?
Sillä kun ajoimme bussilla pöytävuoren juurelle ja näimme hissin, jolla ihmisiä huipulle kuljetetaan vuoren seinämää pitkin – niin pieni heikotus alkoi iskeä jalkoihin.
Tiesimme kuitenkin molemmat, että olimme tulleet tänne saakka lähestulkoon tuon nähtävyyden vuoksi – eikä siis ollut vaihtoehto jäädä vuoren juurelle. Sen vuoksi ostimme vain liput ja kuljimme jonon mukana kohti hissiä. Tietäen, että selviäisimme matkasta jotenkin – vaikka pyörtyneenä.
Lopulta hissimatka ei ollutkaan ollenkaan niin pelottava, kuin miltä se alhaalta käsin tuntui ja näytti. Ja alaspäin tullessa olimmekin hississä jo kuin kotonamme. Levollinen maisema oli tehnyt tehtävänsä – ja olo oli kuin maailman valloittajalla.
Tuo kuva muistuttaa minua nyt puhelimeni taustakuvana joka päivä siitä, miten upeisiin paikkoihin voin päästä, jos vain olen rohkea ja uskallan ottaa askelia suuntaan, joka houkuttelee ja kutsuu luokseen – silloinkin kun pelottaa.
Se muistuttaa myös siitä, että matkalla huipulle tukka sekaantuu välillä tuulessa ja joskus tulee luntakin tupaan – ihmiset arvostelevat, ovat kateellisia ja yrittävät lannistaa häntä, joka muistuttaa heitä itseään siitä, mitä he eivät ole olleet valmiita tekemään oman elämänsä eteen. Ja mitä olisivat ehkä sisimmässään halunneet tehdä.
Tuo kuva palauttaa mieleeni myös sen, miten tärkeää tuolle matkalle mukaan on valikoida ne, ketkä kannustavat, iloitsevat yhdessä taas yhdelle etapille pääsemisestä – ja kulkevat rinnallasi myös ne haasteellisimmat ja harmaimmat polut – nähden samalla sen hinnan, joka elämässä täytyy maksaa siitä, että valitsee erilaiset reitit.
Ja kyllä – huipulla voin todeta; “Se oli sen arvoista!”
Anu

Motivaatio kateissa?

AnuPellas_AnnArt_AnnaKristiina_web-40Oman itsensä motivointi ei ole aina helppoa. Ajattelin kirjoittaa siitä tällaisena kauniina keväisenä maanantaina, kun aurinko houkuttelee ulkoilemaan ja ikkunat huutaa kevään pesuprojektia.

Miten motivoida itsensä, silloinkin kun ei huvittaisi?

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin nykyisin jo hyvin vapaasti itse päättää, milloin teen töitä ja kuinka paljon. Riippuen täysin omista sen hetkisistä tavoitteistani ja siitä, että haluanko kasvattaa tuloksiani vai en. Ja silloin omaa motiivia kysytään vieläkin enemmän. Jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä, niin motiivin täytyy löytyä jostain muualta.

On tutkittu, että paras motiivi, joka kantaa usein menestykseen saakka, on epäitsekäs. Tarve muuttaa maailmaa paremmaksi tai auttaa muita ihmisiä jollain tavalla. Eli syvemmäksi motiiviksi ei usein riitä vain oman hyödyn tai taloudellisen menestyksen tavoittelu. Poikkeuksiakin tuntuu kyllä löytyvän ja niitä meistä jokainen on nähnyt ympärillään. Itse uskon, että heidän saavuttama menestys on lopulta hyvin tyhjää – vain rahaa, joka ei tuo onnellisuutta. Mutta voihan olla, että olen myös väärässä.

Mikä voisi olla Sinun motivaatiosi? Se “miksi”, jonka takia tunnet omat työsi mielekkääksi ja tärkeäksi. Vai teetkö sitä vain palkan vuoksi?

Jos motivaatio on hukassa, niin ihan ensin on hyvä miettiä, että olenko ylipäätään oikeassa työssä?

Ihminenhän muuttuu vuosien varrella ja sanotaankin, että noin seitsemän vuoden sykleissä muutosvaihe on suurimmillaan. Lähes kaikki varmasti tunnistaa tuon tunteen, kun tulee tarve vaihtaa työpaikkaa tai ympärillä olevia ihmisiä.. Hämmästyy, että miten joskus onkaan valinnut sellaisia asioita ympärilleen, kun ne eivät tunnu enää palvelevan ollenkaan. Ja kysymys on vain ihan luonnollisesta muutoksesta, joka kuuluu elämään.

Nykyisin tuota muutoksen sykliä on helpompi kuunnella, kun on ihan normaalia vaihtaa työpaikkaa vielä aikuisenakin tai opiskella uuteen ammattiin. Emme ole yhtä sidottuja suvussa kulkeneisiin ammatteihin tai vanhempiemme toiveisiin, jolloin olemme vapaampia kuulemaan omia haaveitamme ja toteuttamaan sitä omaa elämäntehtävää, joka jokaiselle löytyy, jos vain uskaltaa omaa sisintään kuunnella.

Jos olet tällaisen muutoksen keskellä, niin tee lyhyt yksinkertainen tehtävä. Ota kynä ja paperia ja kirjoita siihen oma unelmapäivä. Työpäivä, johon liittyy myös ne muut tärkeät elementit onnelliseen elämään. Oma terveys ja ihmissuhteet. Millainen tuo unelmapäivä olisi, jos kaikki elementit olisivat kohdallaan? Kuvaile sitä tarkasti ja tunteella – heittäydy unelmoimaan. Ilman rajoja.

Sen jälkeen voit miettiä, miten asiat juuri nyt ovat – millaisia muutoksia pitäisi tehdä, jotta suunta olisi oikea ja veisi kohti tuota unelmapäivää? Joskus ne eivät ole edes niin kovin suuria asioita… mutta uskallathan silti unelmoida 😉

Muutoksen keskellä voi riittää myös pieni uudistuminen tai asioiden tekeminen hieman eri tavalla. 

Sillä joskus muutoksen kaipuu voi viedä meidät myös täysin raiteiltaan – varsinkin, jos olemme liian pitkään yrittäneet hiljentää sen sisäisen äänen ja vain jaksaa samalla, vanhalla kaavalla. Tällöin tekee mieli heittää koko vanha elämä romukoppaan, vaikka siellä voisi olla myös jotain säilytettävää. Jos vain osaisi irrottautua jostain vanhasta kaavasta ja uusiutua. Kokeilla uudenlaista tapaa työskennellä tai tehdä muutoksia elämän muihin osa-alueisiin.

Jos kuitenkin kysymys on vain hetkellisestä motivaation hukkumisesta, eikä tarpeesta totaaliseen muutokseen, niin silloin hetkellinen irtautuminen vanhasta kaavasta voi auttaa jo paljon. Huomaan itse, että minulle on erittäin tärkeää ideoida uusia tapoja omaan työhön tai kehittää asioita – ja se tapahtuu parhaiten niin, että rikon totuttuja kaavoja tai teen jotain ihan erilaista esimerkiksi vapaa-ajalla, jolloin saan uusia uomia omiin ajatusmalleihin.

Irtiotto arjesta voi olla melkein mitä vain – kunhan se ei ole sitä samaa, jota vuosikaudet olet tehnyt. Samojen ihmisten kanssa 🙂 

Käy eri ruoka-kaupassa, vaihda huonekalujen järjestystä, tee viikonloppuloma kaupunkiin, jossa et ole koskaan ollut – vaikka se sitten olisi Rauma.. Kokeile uutta harrastusta, käy teatterissa tai baletissa. Tutustu uuteen ihmiseen kassajonossa! Keinoja on lukemattomia eikä ne kaikki edes maksa mitään. Vaatii vain kekseliäisyyttä ja uskallusta.

Sen lisäksi ihan paras keino löytää oma työmotivaatio näin aurinkoisena maanantai-aamuna, on vain aloittaa. Tehdä to-do-lista ja tarttua toimeen. Miettimättä huvittaako tai jaksaako.. Ja hetken päästä huomaankin jo töiden vievän mukanaan.

Aurinkoista ja reipasta viikkoa,

Anu

Päätöksen voima

 

AnuPellas_Päätöksen voima

Olen kirjoittanut viime viikkoina tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavista tekijöistä.. Ja yksi niistä tärkeimmistä on tämän päivän aiheeni.

Päätös.

Arkipäivän tilanteista muutama esimerkki, jotka kuvaavat minusta hienolla ja kaikille meille tutulla tavalla sitä, miten päättämättömyys saa meidät seikkailemaan ns. välitilassa.. Joka ei johda mihinkään. Tai johtaa katastrofiin.

Tiedät tunteen, kun vastaan kävelee ihminen, etkä osaa päättää kummalta puolelta ohittaisit hänet? Ja kun tulette vastakkain, niin molemmat alkavat ohittaa samalta puolelta – ja lopulta seikkailette siinä vastakkain ja yritätte vuoron perään ohittaa juuri samalta puolelta 😉

Itselleni nuo tilanteet tulevat selkeästi silloin kun en ole määrätietoisesti vain menossa joltakin puolelta ohi. Sillä silloin kun oma suunta on selvä, niin se huokuu eleinä ja ilmeinä myös vastaantulijoille.

On tärkeää tietää mihin on menossa, jotta osaa valita oikean reitin…

Toinen esimerkki, jota käytän usein myös kouluttaessani ihmisiä – on se tilanne, kun olet hyppäämässä veneeseen. Toinen jalka on vielä laiturilla tönäisemässä vauhtia ja toinen jo veneessä. Siinä hetkessä ei voi alkaa jänistämään, enää – sillä jos miettii hetkenkin liian kauan, onko lähdössä vai jäämässä laiturille, niin hyvin pian onkin vedessä siinä välimaastossa. Ja tuossa välimaastossa hyvin monet meistä uivat omassa elämässään.

Joskus pitää vain uskaltaa rohkeasti hypätä uuteen suuntaan ja luottaa, että elämä kantaa!

Totta kai uutta tavoitetta kohti meneminen jännittää ja hieman pelottaakin. Onnistunko tai menetänkö kasvoni, jos lähden suurin suunnitelmin kurkottelemaan tähtiä ja löydänkin itseni kuusen juurelta? Mutta ainut tapa tietää kuinka siinä käy, on se, että uskaltaa vain lähteä päättäväisesti uutta kohti. Ja mitä vahvempi päätös onnistumisesta on, sitä todennäköisemmin myös onnistun.

Kirjoitetut ja ääneen sanotut päätökset ovat aina vahvempia kuin vain omassa mielessä mietityt.

Olen niin monesti todennut tämän itse ja silti sisäinen “laiskurini” aina ehdottaa ensin, että tekisin uusia päätöksiä vain itseni kanssa 😉 Juuri sen vuoksi, että niistä olisi sitten helpompi sopivan hetken tullen luistaa…. Itsensä kanssahan on toki kaikista tärkeintä sitoutua uusiin toimintamalleihin – mutta kun oman tavoitteen on jakanut ääneen muillekin, niin luovuttamisen hetkellä pieni sosiaalinen paine auttaa tsemppaamaan muutaman ylimääräisen metrin verran.

Mieti, ketkä ovat sinulle ne tärkeimmät henkilöt, kenen arvostusta et halua menettää! Ja kerro oma tavoitteesi heille. Minulla ne löytyvät hyvin läheltä.. Lasteni silmissä kaikista eniten haluan olla sanojeni mittainen – ja siksi usein kerronkin heille uusista tavoitteistani. Silloin tiedän, että vaihtoehtona ei ole luovuttaminen.

Vahva päätös on uuden alku.

Suunnittele ajankohta huolella, jotta olet valmistautunut starttaamaan uudet toimintatavat jotka vievät Sinua  kohti tavoitettasi. Tee suunnitelma ja aikataulu – ja näistä kirjoitankin ensi viikolla lisää 🙂

Lumisen kaunista viikkoa,

Anu

Miksi?

 

AnuPellas_Miksi

Miksi, miksi, miksi?

Tuo pieni sana, jota kuulemme kyselyisässä olevan lapsen suusta kyllästymiseen asti – mutta joka vähenee sanavarastostamme iän myötä, kun alamme tietämään asioista enemmän. Varsinkin sitten kun luulemme tietävämme lähes kaiken 😉 Harmillista, sillä elämän ihmettely uteliaana pitää mielen avoimempana uudelle. Ja näin jälkeenpäin kun miettii tuota aikaa, jolloin omatkin lapset olivat siinä iässä – niin tajuaa vain miten tärkeitä nuo kysymykset olikaan. Vaikka niihin itsekin usein vastaili ihan huolimattomasti kaiken kiireen keskellä.. Ja siitä se kyselyikäinen lapsi muodosti sitten oman mielikuvansa ympäröivästä todellisuudesta. Mutta tänään tuo miksi liittyy tavoitteen asetteluun 😉

Kirjoitin viime viikolla siitä ensimmäisestä tärkeästä kysymyksestä, josta on hyvä aloittaa, kun alkaa tekemään tavoitteita. Mitä minä haluan? Ja siihen liittyy myös tämän päiväinen aihe, koska tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan myös syy, miksi tehdä töitä päämäärään pääsemiseksi. Ilman tuota syytä emme viitsi vaivautua.

Miksi haluan muutosta? Miten tavoitteen saavuttaminen kohentaa elämääni? 

On monenlaisia tavoitteita, joista kannattaa aluksi valita yksi tärkein. Tavoite voi liittyä omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin tai parempiin elintapoihin – urasuunnitelmiin tai harrastuksiin. Näissä on tärkeää kuunnella hyvin omaa itseään ja löytää motiivit sieltä. Sen lisäksi meidän tulisi tehdä tavoitteita kotiin ja perhe-elämään liittyen, jotka ovat puolestaan yhteisiä samassa taloudessa asuvien kanssa. Ja näitä toki kannattaakin silloin miettiä yhdessä.

Aloitin itse kuukauden mittaisen liikuntaohjelman viikko sitten, johon nyt jo olen jäänyt koukkuun 😉 Mutta kieltämättä ennen aloitusta laiska mieleni yritti siirtää aloituspäivämäärää useaan kertaan… Tiesin kuitenkin aiemmasta kokemuksesta, että motivoidun helposti siitä, kun vain pääsen alkuun – ja tunnen oloni muuttuneen. Mutta näinhän ei tapahdu heti ensimmästen kertojen jälkeen, vaan päinvastoin. Löysin lihaksia kehostani, joiden olemassaoloa en tiennytkään 😉 Ja ne muistuttivat kyllä itsestään seuraavina päivinä treenin jälkeen… Mutta motivoin itseäni jatkamaan, sillä kipu kertoi myös hyvällä tavalla siitä, että jotain on tehty.

Jo viikon jälkeen voin tuntea olossani positiivisen muutoksen, joka auttaa jatkamaan. Ja tuo motiivi on hyvä pitää mielessä myös niinä “laiskoina päivinä” kun tekisi mieli luistaa ohjelmasta. Sillä vain säännöllisellä toiminnalla voin saavuttaa pysyvän muutoksen. Oma motiivini on hyvin selkeä – tiedän, että olen energisempi ja voin paremmin, silloin kun kuntoilen säännöllisesti ja pidän kehostani hyvää huolta!!

Näe itsesi jo perillä 🙂

Hyvä keino motivoida itseään on luoda mielikuva lopputuloksesta ja palauttaa tuo mieleen aina silloin, jos laiskuus meinaa iskeä. Voi nähdä itsensä energisenä tai hoikempana – palkittavana yleisön edessä tai bonus shekki kädessä. Ja tuntea sen tunteen, joka tulee siitä kun on onnistunut. Mitä vahvempi tuo tunne ja mielikuva on – sitä varmemmin sinne pääsee. Unelmakarttaan on hyvä liittää sellaisia kuvia päämäärästä, jotka herättävät tunteita, sillä järkisyyt eivät useinkaan riitä aktivoimaan meitä toimintaan asti.

Itselläni työssä on usein tärkeimpänä motiivina ollut ne ihmiset, ketkä liittyvät tavoitteeni toteutumiseen. Kun mietin sitä tilannetta, jossa voin iloita saavutuksistani yhdessä heidän kanssaan, niin motivoidun tekemään myös töitä sen eteen.

Mitä jos..? 

Joku toinen motivoituu positiivisista mielikuvista – mutta joku toinen taas löytää itsekurin pakon edessä. Ja hän voikin kysyä itseltään; “Mitä jos en pääsekään tavoitteseeni – mitä sitten tapahtuu?”

Jos en tee asioita, joita pitäisi esimerkiksi tehdä työssäni, jotta etenen omassa liiketoiminnassani – niin voin kysyä itseltäni, että mihin tuo laiskistelu johtaa? Palkkioiden pienenemiseen, bonusten vähenemiseen, huonon esimerkin antamiseen tiimilleni…. moniin sellaisiin asioihin, joita EN halua. Jolloin on vain tartuttava toimeen 😉

Oman kuntoiluprojektini kanssa huomaan, että tuo ensimmäinen keino toimii paremmin. Mutta töiden suhteen motivoidun usein parhaiten “pakon edessä”. Olen hieman mukavuudenhaluinen (kukapa ei olisi…?) – ja sen vuoksi tuppaan laiskistua, jos asiat sujuvat hyvin ja tulokset tulevat helposti. Mutta tiukan paikan tullen löydän itsestäni kadoksissa olleen lihaksen = kunnianhimon, joka piiskaa tekemään sellaisiakin asioita, joita en muutoin viitsisi.

Dead linet ovat juuri sen vuoksi tärkeitä – sillä niiden lähestyessä on vain pakko toimia, ilman viivytyksiä.

Kummasta Sinä motivoidut – unelmista vai painajaisista 😉 

Löydä oma tapasi motivoida itseäsi – ja muista, että on Sinun tehtäväsi myös antaa kannustusta itsellesi matkan varrella. Vaikka tärkeää on myös löytää ympärille “kannustus-joukot” – joista kirjoitankin ensi viikolla!!

Reipasta viikkoa,

Anu

Tavoitteet todeksi…?

AnuPellas_Tavoitteet todeksi

Vuoden alku on aikaa, jolloin moni meistä tekee uusia tavoitteita omaan hyvinvointiin tai työelämään. Lupauksia paremmista elitavoista tai kuntoilun aloittamisesta… Ja aika moni myös unohtaa ne jonkin ajan päästä 😉 Siksi ajattelinkin koota tähän kirjoitukseen ne vinkit, jotka itse olen huomannut hyödyllisiksi tavoitteessa pysymisen kannalta. Teksti on pitkä, koska tavoitteiden saavuttaminenkaan ei ole ihan niin yksinkertainen asia…

Ihan ensimmäinen ja minusta tärkein asia on rauhassa ensin miettiä omaa elämän palettia joka osa-alueelta – ja löytää SE asia, joka vaikuttaa kokonaisuuden kohentamiseen eniten. Löytää se mihin haluan muutosta?

On liian haasteellista laittaa koko elämä uusiksi, jolloin usein “hanskat tippuu” jo ennen kuin ollaan päästy edes alkuun 😉 Kovin usein erehdymme luulemaan, että KAIKKI on pielessä. Siksi kannattaakin ihan ensiksi miettiä, että mitkä osa-alueet ovat kohdallaan! Ja elämää voi vaikkapa jaotella kolmeen eri osa-alueeseen; työ, oma itse, perhe – jolloin tasapaino säilyy. Ja jos kaikki osa-alueet vaativat muutosta, niin kannattaa valita ensin se, joka vaikuttaa eniten kokonaisuuteen ja lähteä siitä liikkeelle.

Elämän yksi suurimmista kysymyksistä, jota suurin osa ei ole miettinyt koskaan. Mitä minä elämältä haluan?

Seuraavaksi täytyy löytää syy, miksi haluan muutosta? Mikä on motiivini lähteä tekemään töitä sen eteen, että saavuttaisin tuon tavoitteen. Hyvin usein varsinkin isompien tavoitteiden saavuttaminen vaatii ensin tekoja – ja tulokset alkavat näkyä vasta myöhemmin. Jos vaikkapa tavoitteena on pudottaa painoa, niin on tärkeää motivoida itseään niinä hetkinä hyvillä syillä – kun tekisi mieli sortua vääränlaisiin valintoihin tässä hetkessä.

Miten tavoitteen saavuttaminen kohentaa elämääni? Tee lista asioista, jotka motivoivat sinua laiskuuden hetkinä.

Moni motivoituu siitä, että näkee itsensä jo perillä. Voi oman mielen vahvistukseksi askarrella itsestään kuvia uudessa olomuodossa tai liimata oman vanhan valokuvan, jossa on ollut vielä oikeissa mitoissa, johonkin näkyvään paikkaan, missä se muistuttaa päämäärästä. Tai tehdä mielikuvaharjoituksia siitä, miltä tuntuu silloin kun saavutan tuon kovasti haluamani tavoitteen.

Mitä selvemmin näet itsesi perillä, sitä varmemmin sinne myös pääset!! Tee oma unelmakartta tai Goal Map.

Joku toinen taas motivoituu siitä, että muistuttaa itseään siitä, mitä tapahtuu, jollei…… Kun itse aloin tekemään töitä tavoitteellisesti uuden uran eteen ja se tuntui välillä ylivoimaisen haasteelliselta (kun uusia askelia piti ottaa vähän jokaisella elämän osa-alueella) niin paras motiivi tarttua toimeen oli minulle se, että mietin, mikä onkaan vaihtoehto, jollen tee sitä mitä tarvitsee tehdä? Ja saman tien tiesin, että uusi suunta on houkuttelevampi ja löysin taas motiivin.

Sinun tehtäväsi on muistuttaa itseäsi joka päivä siitä, miksi olet päättänyt valita nyt toisen polun?

Vaikka suurin työ oman elämän muutosten ja tavoitteiden kanssa onkin aina meidän omalla vastuulla – on tärkeää myös löytää ympärilleen oikeanlaiset ihmiset, kenen kanssa on helppoa uskoa onnistuvansa. Olet varmasti huomannut, miten joidenkin ihmisten seura saa sinut tuntemaan itsesi kaikkivoipaiseksi – ja toisten kanssa puolestaan energiatasosi laskee miinukselle. Ja mehän olemme niiden ihmisten summa, keiden kanssa vietämme eniten aikaamme. Jonka vuoksi onkin tärkeää jakaa ne omat tavoittet ääneen heidän kanssaan, ketkä aidosti kannustavat ja auttavat sinua tavoitteen saavuttamisessa!!

Ketään meistä ei ole tarkoitettu tarpomaan elämää yksin… Kerää ympärillesi oikeanlaiset ihmiset, jolloin sinun on helppo olla parhain itsesi ❤

Ja lopulta kaikki alkaa päätöksestä. Niin pitkään, kun et ole täysin päättänyt itsesi kanssa lähteä tekemään töitä tavoitteen eteen – on helppo siirtää aloitusta ja antaa laiskuuden voittaa. On tehtävä vahva päätös itsensä kanssa mutta vielä paremmin siihen sitoudut, jos kerrot sen myös ääneen. Itse olen harrastanut sitä, että kerron oman tavoitteeni ääneen heille, kenen silmissä haluan olla hyvä esimerkki. Kuten lapsilleni tai omalle tiimilleni… Silloin vaihtoehtona ei ole luovuttaminen, jos haluan säilyttää kasvoni 😉

Mitä vahvempi päätös, sitä varmemmin olet päämäärässäsi.

Nämä kaikki tarvitaan ennen kuin lähdetään liikkeelle. Mutta sanomattakin selvää on se, että ilman toimintaa ei mitään tapahdu. Eli tavoitteen toteutumisen kannalta tärkeintä on se mitä tehdään joka päivä ja viikko säännöllisesti ja sitoutuneesti sen eteen, että päämäärä toteutuu. Jolloin on hyvä olla selkeä suunnitelma mitä pitää tehdä?

Mitä suurempi tavoite, sitä tärkeämpää on määritellä reitti määränpäähän tarkasti. Pilkkoa päätavoite välitavoitteisiin, seurata rehellisesti omaa toimintaa – ja palkita itseään matkan varrella siitä, että ollaan oikeassa suunnassa.

Lopulta itse uskon, että tärkein ominaisuus, miksi osa meistä onnistuu tavoitteissaan ja osa ei – on sinnikkyys. Se, että vain jaksaa tehdä töitä, laskematta tunteja. Eikä luovuta silloinkaan, kun kaikki ei mene putkeen. Sillä mikään suuri tavoite ei ole tullut todeksi ilman epäonnistumisia tai takaiskuja.

Sen vuoksi positiivinen asenne myöskin helpottaa kovasti tavoitteen saavuttamista – ja tekee kaiken lisäksi myös matkasta paljon hauskempaa 😉

Jos uskot, että onnistut tai että et onnistu, olet aina oikeassa – sillä tulet saavuttamaan elämässä juuri niin paljon kuin mihin itse uskallat uskoa. Se on vetovoiman laki.

Kaikkea hyvää matkallesi kohti uusia unelmia ❤

Anu