Valitse viisaasti – se on Sinun elämäsi.
Kuluneen kesän aikana olen ehtinyt ynnäillä omia kiitollisuuden aiheita samalla kun olen mietiskellyt ilman aikatauluja oman elämäni kurssia – ja tajunnut konkreettisesti sen, mitä tarkoittavat riippumattomat tulot, jotka ovat melko harvassa työssä mahdollisia. Tulot, jotka jatkuvat silloinkin kun en itse tee enää työtä samalla intensiteetillä tai otan aikaa muille asioille.
Sitä lähdin aikoinaan tavoittelemaan ja vaikka tiesinkin, että se on mahdollista verkostomarkkinoinnissa, niin välillä epäilys meinasi silti vallata mielen, kun töitä on ensin tehtävä tavoitteellisesti jonkin aikaa, että tulokset alkavat tulla ilman vaivannäköä.
En koskaan tavoitellut miljoonia. Vain riittävästi, jotta olisin vapaa elämään sellaista elämää, jota haluan – siellä missä haluan. Ja myös vapaa oman ajankäyttöni suhteen, jotta aikaa löytyisi muillekin asioille kuin työlle. Se oli tavoitteeni alusta saakka ja nyt voin sanoa, että se todella on mahdollista, koska olen saavuttanut sen. Matkan varrella tavoitteet ovat välillä hieman kasvaneet, loputtomat mahdollisuudet sekoittaneet omaa kurssiani – mutta lopulta aina palaan tuohon mistä lähdin ja tajuan, että se on se, mitä minä haluan. Vapaata elämää.
Näin jälkeenpäin on aina helppo olla tyytyväinen oikeisiin valintoihin, joita on joskus tehnyt. Samoin kuin siihen, että on jaksanut tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen silloinkin kun muut eivät siihen uskoneet… Sillä heitäkin aina löytyy, ketkä yrittävät lannistaa ympärillä olevia ihmisiä tavoittelemasta jotain muuta kuin mitä kaikki muut tekevät.
Jälkeenpäin on myös helppo ajatella, että miksi ihmeessä välittäisin siitä mitä muut ajattelevat – silloin kun kysymys on minun elämästäni? Mutta silloin se ei ollut yhtä helppoa.. Sillä silloin kun lähdet tavoittelemaan jotain sellaista, johon tarvitsisit hieman lisärohkeutta itsekin – niin on hyvin helppo uskoa heitä, ketkä epäilevät. Antaa epäilyksen tarttua omaankin mieleen ja luovuttaa.
Miksi sitten en luovuttanut? Monenlaisia haasteita oli alkumatkalla ja vielä myöhemminkin – helpolla eivät tavoitteet ole täyttyneet. Mutta nyt uskon, että kaikista tärkeintä oli se, että minulla oli niin vahva motiivi, miksi halusin onnistua. Syy, miksi olin valmis tekemään töitä laskematta tunteja, vain päämäärä mielessäni. Sen lisäksi, että rakastin sitä mitä tein.
Nuo kaksi asiaa ovat minun mielestä erittäin tärkeät minkä tahansa tavoitteen onnistumisessa. Se, että tietää MIKSI haluaa jotain saavuttaa – ja se, että rakastaa sitä, mitä tekee. Silloin moottori tekemiseen löytyy itsestä – eikä jostain ulkoapäin. Sen lisäksi, että motiivin pitää olla niin vahva, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto… Kuten minulla oli. Olinhan nähnyt jotain sellaista, josta olin aina haaveillut – eikä sen vuoksi vanha työ tai elämäntapa ollut enää vaihtoehto. Halusin onnistua.
Mikä Sinua motivoi? Mistä Sinä unelmoit? Tai millainen olisi Sinun unelmaelämä?
Isoja kysymyksiä – mutta erittäin tärkeää tietää niihin vastaus. Sillä muutoin elämä vain menee samaa rataa kuin aina ennenkin, eikä mikään muutu. Ei myöskään voi päästä päämäärään, jos ei tiedä mikä se on 🙂 Joku voi olla tyytyväinen juuri niin, ettei tavoittele mitään, eikä silloin tarvitsekaan tavoitella. Mutta aika usein tapaan ihmisiä, ketkä eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä – mutta eivät myöskään tiedä mitä siinä pitäisi muuttaa. Siksi noiden kysymysten ääreen kannattaa todellakin joskus istahtaa.
Kukaan muu kun ei tee muutoksia juuri Sinun elämässäsi, jollet itse niitä tee – eikä kukaan muu myöskään kanna vastuuta niistä valinnoista, joita tänään teet – kuin Sinä.
Syksy on minulle aina vuodenaika, jolloin mietin omia tavoitteitani tarkemmin. Sateen ropistessa kattoon on mukava istahtaa alas ja antaa mielikuvituksen lentää…. Sinne, missä se oma unelmaelämä on. Ja mikäs sen ihanampaa, kuin jos huomaankin jo olevani siellä, enkä kaipaa oikeastaan mihinkään. Silloin voin vain nostaa jalat pöydälle ja nauttia kaikesta siitä, mitä jo on – sen hetken verran. Sillä jonain päivänä takuulla mieleni valtaa taas joku uusi unelma, joka motivoi matkaan… ❤
Kun muutin kuukausi sitten, niin päätin kesän aikana katsella Helsinkiä joka päivä turistin silmin. Tutustua paikkoihin ja reitteihin, joita en ole aiemmin kulkenut. Oppia ne oikopolut ja pyöräilyreitit, joita autoillessa ei ole tarvinnut edes etsiä. Jotta syksyn tullessa kokisin oloni täällä kotoisaksi ja olisi taas mukava aloittaa työt lomailun jälkeen. Olin utelias ja innoissani. Uuden edessä. Toivon, että tuo asenne säilyy minulla niin kauan, kuin asun täällä. Sillä se tekee joka päivästä uuden seikkailun.
Olimme viettämässä tiimin kanssa yhteistä viikonvaihdetta – ja otimme siellä paljon kuvia, miettien tarkasti ilmeitä ja taustoja.. mutta kuten hyvin tiedämme, ne kuvat, jotka joku onnistuu nappaamaan salaa, ovat kuitenkin niitä parhaita ja kuvaavat kaikista aidoimmin tunnelmaa..
Anu Pellas 