Oletko oikealla taajuudella…?
Olen jo pitkään uskonut vetovoiman lakiin. Siihen, että vedän puoleeni sellaisia ihmisiä ja tapahtumia, joita ajatuksillani tilaan – tietoisesti tai tiedostamattani. Kiinnostuin tästä vuosia sitten, kun tutustuin Rhonda Byrnen kirjoittamiin kirjoihin – ja vaikka Secret onkin hänen suosituin kirjansa, josta on tehty myös elokuva – teki Voima kirja minuun lähtemättömän vaikutuksen noin neljä vuotta sitten, koska sen avulla tajusin lopulta kuinka suuri merkitys ajatuksillani on. Olin vihdoin valmis laittamaan oppeja myös käytäntöön, koska olin elämässäni sellaisessa tienristeyksessä, että halusin positiivista muutosta.
Hyvin useinhan me tarvitsemme valitettavasti umpikujan, ennen kuin olemme valmiita muuttumaan… Umpikuja voi tulla sairauden tai konkurssin myötä tai vain siten, että vanha elämä ei enää miellytä. Muutos on kuitenkin elämässä väistämätöntä ja mitä nopeammin siihen uskaltaa hypätä, niin sitä pienempiä umpikujia täytyy ehkä kohdata. Siksi nykyisin kuuntelen noita signaaleja herkemmin.
Voima kirjasta eniten minuun kolahti kiitollisuus-päiväkirja. Hyvin yksinkertainen tapa kääntää omat ajatukset positiiviseksi, kun kirjaan ylös oman elämäni kiitollisuuden aiheita, päivittäin. Ostin kauniin muistikirjan, jota täytin joka ikinen ilta – aukeama kerrallaan. Otin sen esiin aina kun sain lapset yöpuulle ja keskityin miettimään mitkä asiat elämässäni ovat hyvin, juuri nyt. Entä mihin haluaisin muutosta? Vasemmalle sivulle siis asioita, joista olen kiitollinen tänään – ja oikealle sivulle sellaisia asioita, joita toivon lisää elämääni. Preesens muodossa kirjoitettuna, kuin ne olisivat jo totta. Yksinkertaista.
Hyvin pian huomasin vaikutuksen. Vaikka asiat olivat ilta toisensa jälkeen melko samankaltaisia niin huomasin pian keskittyväni päivällä jo miettimään valmiiksi kiitollisuuden aiheita iltaa varten ja sillä tavalla aloin huomata niitä koko ajan enemmän. Sellaisetkin asiat saivat positiivisen sävyn, jotka aiemmin olivat tuntuneet haasteilta. Hyvin usein huomasin esimerkiksi ärtyväni siitä, miten pienten lasten kanssa aikataulut sotkeutuivat ja omat suunnitelmani kariutuivat – ja havahduin miettimään sitä, mikä on oikeasti tärkeintä? Sekö, että asiat sujuvat ilman häiriöitä – vai se, että minulla on terveet ja ihanat lapset? Sillä aina kun illalla kirjoitin kiitollisuus päiväkirjaani, he olivat se kaikista suurin syy onnellisuuteeni. Rakkainta maailmassa. Käänsin siis ajatukseni kiitollisuuteen, kun keräilin likaisia sukkamyttyjä lattialta – tai sain soiton, että heitä pitää hakea kesken päivää hoidosta kotiin ❤
Jatkoin päiväkirjan kirjoittamista ainakin puoli vuotta, kunnes siitä tuli uusi tapa ajatella. Tulokset olivat helposti mitattavissa. Sen lisäksi, että yritystoimintani kääntyi huomattavaan kasvuun tuon vuoden aikana, huomasin vaikutuksen myös omassa hyvinvoinnissani. Kun aloin nähdä asioissa positiiviset puolet, niin voin myös paremmin – sillä oma energiatasoni oli korkeampi. Se taas alkoi vetää puoleensa lisää hyviä sattumuksia ja oikeita ihmisiä, jolloin noidankehä oli valmis 🙂 🙂 Positiivinen oravanpyörä, joka johti onnistumisiin ja kivoihin kohtaamisiin. Huomasin myös, että elämääni alkoi tulla enemmän samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ja ne negatiiviset jäivät unohduksiin. Kas kummaa!
Tuo positiivinen noidankehä on siitä haasteellinen, että kun sellaiseen ilmapiiriin tottuu, niin tulee kovin allergiseksi negatiiviselle energialle. Tiedostin myös sen, että on minun itseni vastuulla pitää oma energiatasoni positiivisena – eikä se aina tapahdu itsestään. On helppoa ajatella myönteisesti silloin kun kaikki on hyvin mutta haasteiden keskellä se mitataan oikeasti.
Koska tiedän nyt, miten suuri vaikutus omalla mielialallani on siihen, millaisia asioita vedän puoleeni – niin teen tietoisesti valintoja, jotka auttavat minua säilyttämään auringon korvieni välissä. Kiitollisuuspäiväkirja on yksi hyvä keino. Varsinkin suurten haasteiden keskellä se on erinomainen työkalu, sillä aina löytyy kymmenen asiaa, joista voi olla kiitollinen, vaikka se ei aluksi siltä tuntuisi. Näin omat ajatukset voi kääntää edes hetkeksi pois haasteista ja vaikeuksista – ja keho saa signaalin, että elämä on kuitenkin ihan mallillaan. Nukkumaan lähtiessä tämä on paras tapa saada levolliset ja hyvät yöunet. Sillä varsinkin yöllä ajatukset lähtevät väärille raiteille, kun huolet iskevät kimppuun. Synkkien ajatusten pohtiminen ei kuitenkaan auta mitään, päinvastoin. Ne saavat vain kehomme stressitilaan, jolloin vedämme puoleemme lisää ongelmia. Lopulta jopa sairauksia.
Ihmiset ympärilläni vaikuttavat myös paljon omaan energiatasooni. Siksi hyvin itsekkäästi valitsen varsinkin lähelleni sellaisia ihmisiä, kenen seurassa voin hyvin. Olen ollut aikaisemmin liian kiltti ja kokenut sen vuoksi velvollisuudekseni pitää yhteyttä myös sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa huomaan, että oma energiatasoni laskee. Jopa puhelu voi viedä voimat täysin. Kutsunkin heitä energiasyöpöiksi.
Olen itsekin toki joskus sellainen – vaikken haluaisi sitä myöntääkään…. Kaikki me olemme. Kun on huono päivä eikä jaksa nähdä asioita positiivisesta näkökulmasta, niin tuntuu helpommalta kiinnittää huomio kaikkeen siihen, mikä kaipaa korjausta. Saa ikäänkuin “ruokaa” omalle kurjalle ololleen ja syyn kieriä siinä vielä lisää. Se on ihan sallittua, noin tunnin verran. Mutta moneksi päiväksi siihen olotilaan ei kannata jäädä, eikä rasittaa sillä ystäviä tai läheisiä. Sillä jokaisen meidän tehtävä on pitää oma energiatasomme korkealla, eikä sitä vastuuta saa sälyttää ystäville, sukulaisille tai puolisolle. Sellaisia aviopareja näkee kyllä usein, ketkä tuntuvat tekevän sitä yhdessä – toisilleen… Ja usein mietin silloin, että tajuavatkohan he puolisonsa arvon vasta sitten, kun sitä toista ei enää ole?
Kiitollisuus ajattelun lisäksi on monia muitakin keinoja kääntää oma mieli aurinkoisemmaksi. Minulla toimii hyvin ystävien kanssa kahvittelu jossakin kivassa paikassa…. hyvän kirjan lukeminen tai leffan katselu, luonnossa kävely, kauniiden paikkojen ihastelu ja kuvaaminen tai jokin muu sellainen puuha, jossa voin keskittyä positiivisiin asioihin. Nähdä kauneutta.
Joskus jopa kodin siivous on hyvä tapa järjestellä ajatukset paikoilleen – ja oma arvomaailma samalla. Sillä hyvin usein ne tärkeimmät asiat ovat siinä ihan lähellä, kunhan vain huomaamme ne ❤ ❤ ❤
Mikä on Sinun tapasi pitää oma taajuus kohdallaan?
Jälkeenpäin on myös helppo ajatella, että miksi ihmeessä välittäisin siitä mitä muut ajattelevat – silloin kun kysymys on minun elämästäni? Mutta silloin se ei ollut yhtä helppoa.. Sillä silloin kun lähdet tavoittelemaan jotain sellaista, johon tarvitsisit hieman lisärohkeutta itsekin – niin on hyvin helppo uskoa heitä, ketkä epäilevät. Antaa epäilyksen tarttua omaankin mieleen ja luovuttaa.
Siitä on noin vuosi aikaa. Huomasin, että jotain uutta oli nousemassa esiin – ensin hyvin varovasti ja salaa, jota järki yritti kaikin keinoin vaientaa. Mutta lopulta se vaati toimintaa, josta alkoi oman elämän saneeraus. Pohdinta; “Mikä on riittävästi ja paljonko se on?” Ja kas, kun avasin ajatukseni uudelle, niin elämä vastasi siihen heti.
Anu Pellas 