Olen vuosien aikana istunut monenlaisissa koulutuksissa, joissa on annettu niin vinkkejä omaan asenteeseen kuin uskoa siihen, että kaikki suuretkin unelmat ovat myös minulle, pikkukylän tytölle, mahdollisia. Koulutukset ovat avanneet silmiäni valtavasti erilaisille mahdollisuuksille, joita meille kaikille on tarjolla, mutta samalla kääntäneet katseen sisäänpäin, pohtimaan sitä, mikä minulle on tärkeintä.

Olen kasvanut maalla, jossa elämänmeno oli tasaista, eikä siellä osattu ketään kannustaa haaveilemaan isosti, koska suuren maailman meininki pelotti. Kun sitten lähdin mukaan liiketoimintaan, jossa opetettiin asettamaan tavoitteita ja unelmoimaan suuria, niin löysin itsestäni aivan uusia puolia, joita en tiennyt olevan olemassakaan aiemmin.

Nyt kun katselen taaksepäin elämääni, niin tajuan, että on ollut tosi tärkeää saada kokea nuo molemmat. Se tuttu ja turvallinen maalaiselämä sekä ison maailman meininki. Sillä vasta sitten voin aidosti itse valita, millaista elämää haluan elää ja mikä minulle sopii parhaiten, kun olen nähnyt mitä täällä on tarjolla. Mielikuva asioista ei välttämättä vastaa ollenkaan todellisuutta, jonka vuoksi oma kokemus asioista on tärkeä.

Jotenkin uskon, että elämme parhaillaan sellaista ajanjaksoa, että hyvin monia meistä ravistellaan katselemaan elämää uusin silmin. Irrottamaan ote vanhoista loppuun kuluneista tavoista tai kaavoista ja tekemään asioita eri tavalla. Tämä ravistelu tapahtuu joko hyvällä tai hieman pahalla. Sillä meidän kuuluu kasvaa ja muuttua, se on yksi tärkeimmistä tehtävistämme. Se on puolestaan lähes mahdotonta, jos emme muuta mitään asioita ympärillämme. Samojen raamien sisällä on hyvin vaikeaa itse muuttua uudenlaiseksi tai sitten ääriviivat alkavat vain rönsyillä röyhkeästi ja ehkä myös hieman yllättävästi, rajojen yli…

Kukaan meistä ei voi tietää, millainen elämäntapa jollekin toiselle sopii, siksi se pitää jokaisen itse löytää. Olen onnekas siinä mielessä, että olen saanut elää melko vaiherikkaan elämän ja nähnyt sen vuoksi läheltä hyvin erilaisia tapoja elää. Välillä se on tuntunut rasittavalta, sillä muutokset ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin, ovat vieneet paljon energiaa ja aikaa. Nyt jälkeenpäin tajuan kuitenkin, että se on sellainen rikkaus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Sillä nyt minulla on melkoinen määrä kokemuksia repussani, joista voin valita ne, jotka sopivat minulle.

Olen maalaistyttö ja saanut sieltä hyvät juuret elämään sekä minulle sopivan arvomaailman, jonka toivon siirtyvän myös lapsilleni. Myöhemmin on pitänyt uskaltaa vain rohkeasti kurkotella omat oksat kohti taivasta. Nyt olen asunut muutaman vuoden aivan Helsingin keskustassa, josta nautin suuresti. Arvostan puhtaita katuja ja puistotyöntekijöitä, jotka puhaltelevat pudonneet lehdet talven alta pois. Saan nauttia siististä urbaanista elinympäristöstä sekä luonnon kauneudesta, samassa paketissa. Käytännön elämä on helpompaa täällä, mutta myös ihmiset ovat erilaisia. Siksi olen oppinut arvostamaan uudella tavalla omia juuriani sekä niiden ihmisten valintaa, ketkä haluavat asua maalla. Molemmissa on omat hyvät puolensa ja riippuu siitä, mitä asioita laittaa puntariin, että kumpaan suuntaan vaaka kallistuu. Elämän valinnat eivät ole niin yksinkertaisia.

Asuinpaikka ei ole ainut meitä määrittävä tekijä vaan ihmiset ympärillämme ovat toinen hyvin merkittävä asia. Tälläkin hetkellä moni kamppailee ihmissuhteiden kanssa. On ehkä elänyt pitkään samassa ihmissuhteessa ja nyt pohtii sitä, että millaista elämä olisi jonkun toisen kanssa tai vaikkapa yksin. Se on yhdenlainen tuttu kaava, jonka purkamiseen ihmisiä pusketaan. Ei välttämättä niin, että pitäisi erota, vaan katsoa vain asioita uusin ja avoimin silmin. Uskaltaa pöllyttää pölyt nurkista silläkin uhalla, että tilanne muuttuu ja antaa molempien päivittää itsensä tämän päivän versioon. Jos sen jälkeen se ihminen, jonka kanssa elää, näyttää vielä siltä, että sen valitsisi uudelleen tänäänkin, on suhde melkoisen vakaalla pohjalla. Jos taas ei, niin on rohkeutta lähteä uuteen suuntaan ja antaa toisellekin mahdollisuus siihen.

Oma paras elämä koostuu vähintäänkin neljästä tärkeimmästä osa-alueesta. Omasta hyvinvoinnista, ihmissuhteista, perhe-elämästä sekä työstä. Sen lisäksi moni kaipaa mielekkyyttä arkeen, oman kehittymisen sekä harrastusten kautta. Jos nuo ensimmäiset neljä peruspilaria ovat kunnossa, niin silloin jää aikaa miettiä kahta viimeistä. Mutta jos taas neljässä tärkeimmässä osa-alueessa on ongelmia, niin energia menee niiden tasapainottamiseen, eikä aikaa tai jaksamista jää muuhun. First things first.

Tunnen ihmisiä, ketkä ovat käyttäneet ensimmäiset 40 tai 50 vuotta urakehitykseen ja muut osa-alueet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Samoin lähelläni on varsinkin monia naisia, kenellä asia on toisinpäin. Perhe-elämä on vienyt päähuomion, jolloin oma hyvinvointi ja urahaaveet ovat jääneet kakkoseksi. Viimeistään silloin kun lapset kasvavat aikuiseksi, on aika kääntää huomio itseen ja omiin toiveisiin.

Elämä tarjoaa meille mahdollisuuksia muutosten tekemiseen säännöllisin väliajoin. Tönäisee kevyesti, jonkun uuden elämän mullistuksen myötä, kuten lasten syntymän tai omien pyöreiden vuosikymmenten lähestyessä. Ne ovat niitä kohtia, jolloin kuuluukin pysähtyä miettimään; “Mitä minulle NYT kuuluu?” “Mitä haluan säilyttää eletystä elämästä ja mitä haluaisin muuttaa?”

Tarkoitus ei ole pistää kaikkea uusiksi säännöllisin väliajoin, mutta puhutaan paljon seitsemän vuoden sykleistä, joiden jälkeen ihmisen pitäisi jollain tavalla uudistua. Uudistuminen voi tarkoittaa vaikkapa vain uudenlaisen asenteen ottamista tai erilaista hiusmuotia. Joillekin se voi tarkoittaa työnkuvan muuttumista tai ihmisten vaihtumista ympärillä. Minulla nuo syklit ovat laittaneet säännöllisesti ulkoisen elämän uusiksi. Silti tunnen, että sisälläni on tapahtunut vieläkin enemmän..

En ole 100% varma, millainen oma paras elämäni on yksityiskohtia myöten, mutta minulla on jo monia aavistuksia siitä, mitä se pitää sisällään. Joskus riittää jopa se, että tietää, mitä se ei ainakaan pidä sisällään, jos on vaikeaa tunnistaa mitä haluaa.

Jos haluat ottaa hetken itsellesi ja pohtia millaista SINUN paras elämäsi olisi, niin ota kynä ja paperia sekä rauhallinen tila, jossa ei ole ketään häiritsemässä. Kirjaa ylös asioita ja ihmisiä tähän astisesta elämästä, jotka haluat säilyttää tulevaisuudessakin. Mieti myös sellaisia ominaisuuksia, joita kaipaisit lisää – niin ihmissuhteisiin, työhön kuin vapaa-aikaan. Pikkuhiljaa ne alkavat ohjata valintojasi, kun annat niille huomiota enemmän. Ei kannata lannistua, jos kokonaiskuva ei aukene heti yhdeltä istumalta. Olen itsekin antanut sen kirkastua pikkuhiljaa taustalla jo kahden vuoden ajan.

Aina ei tarvitse tietää tarkalleen mihin on menossa. Tärkeintä on, että ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan. Ja joskus tärkeintä voi olla, että ottaa edes jotain askelia.. ❤