Kirjoitin omassa voimassa pysymisestä viimeksi ja yllätyksekseni se kosketti kovin monia. Sain valtavasti palautetta kirjoituksesta, niin naisilta kuin miehiltä, joka yllätti minut vieläkin enemmän. Kaunis kiitos tästä vastavuoroisuudesta. Se on kirjoittajalle elintärkeää, koska kirjoittaminen itsessään on hyvin yksisuuntaista, ilman lukijaa.
Usein arvioimme henkilökohtaisiksi oman pään sisällä käydyt keskustelut ja siksi niitä voi olla vaikea edes paljastaa muille. Kuitenkin ihmisyyteen liittyvät aiheet ovat varsin universaaleja ja siksi jatkan tänään samasta aiheesta, mutta enemmän valmentajan näkökulmasta.
Miten herkkä ihminen voisi pysyä paremmin omassa voimassaan?
- Tee asioita, joista nautit ❤
Herkkä ihminen on oppinut kuulostelemaan mitä muut hänen ympärillään haluavat ja hän on taitava mukautumaan toisten toiveisiin. Siksi hän usein hukkaa lähes kokonaan sen, mitä hän itse haluaisi tai mikä hänet tekisi onnelliseksi. Hän vain kuulostelee ympärillään olevien ihmisten vaatimuksia ja ajautuu sen vuoksi huomaamattaan sellaiseen työhön tai parisuhteeseen, jossa on vahvoja ihmisiä ympärillä, koska se on tuttu kaava. Silloin hänellä on turvallinen olo, vaikka toteuttaakin vanhaa ja hänelle itselleen turmiollista tapaa toimia. Omien toiveiden ja tarpeiden hautaamista.
Siksi herkän ihmisen kannattaisi ottaa ykkös ohjenuoraksi se, että hän päivittäin kääntyy kuuntelemaan itseään ja esittää kysymyksen: Mitä tänään voisin tehdä, josta nautin ja joka tekisi minut onnelliseksi? Asioiden ei tarvitse olla mitään elämää suurempia, vaan ihan tavallisia arjen valintoja. Kuten, millaista ruokaa haluaisin syödä tai mitä katson tv:stä. Pikkuhiljaa ne johtavat suurempiin valintoihin, kokonaisuudessaan enemmän oman näköiseen elämään. Se puolestaan tekee meistä samalla parempia työntekijöitä, ystäviä, kumppaneita ja vanhempia, sillä mitä enemmän kukin tuntee elävänsä sellaista elämää, jota itse haluaa, sitä enemmän on annettavaa muille lähellä oleville.
En tarkoita, että kaikessa pitäisi priorisoida itsensä muiden perheenjäsenten kustannuksella, eikä nämä neuvot olekaan tarkoitettu heille, jotka muutenkin jyräävät lähellään olevia liian itsekkäällä käytöksellä. Mutta jokaisen meidän tehtävä on ensisijaisesti pitää huoli omista tarpeistamme, sillä se ei vain ole kenenkään muun tehtävä. Jos sitä alkaa odottamaan muilta, niin sälyttää vastuun ulkopuolelle ja muuttuu lopulta marttyyriksi, joka on taipunut liikaa toisten tahtoon.
2. Löydä oma tapasi ladata akut ❤
Herkkä ihminen vaistoaa ympärillään olevien ihmisten energiat ja mielialat, jonka vuoksi hän ottaa helposti kantaakseen kaikkien huolet. Siksi hänelle on erityisen tärkeää varata säännöllisesti aikaa itselleen ja keskittyä sellaisten asioiden tekemiseen, joissa hän voi palautua omaan energiaansa.
Vaikein kysymys herkälle ihmiselle on: Mikä on se tapa, jolla koet palautuvasi parhaiten? Sillä hän hyvin usein miettii vapaa-ajallakin sitä, mitä ystävät haluaisivat tehdä tai millaista apua joku läheinen tarvitsisi. Puhumattakaan perheen tai puolison toiveista.
Huomasin itse aiemmin esimerkiksi istuvani leffateatterissa katsomassa jotain elokuvaa, jota en olisi itse valinnut, eikä minua kukaan sinne ollut pakottanut, olin vain lupautunut kaveriksi, perehtymättä edes millainen leffa on kyseessä.. Samalla tavalla täytin kalenteriani monet vuodet tilaisuuksilla, joihin vain sain kutsun. Kunnes opin priorisoimaan sen, mikä tekee hyvää minulle ja täyttämään vapaa-aikani niillä asioilla.
Nykyisin en lupaudu mihinkään suoralta kädeltä, vaan sanon harkitsevani asiaa vaikkapa huomiseen, jolloin ehdin kuulostella, että onko se oikeasti jotain, johon minun tulisi osallistua vai olisinko vain ystävällisyyttäni lupautunut. Hyvä neuvo muillekin.
3. Opettele sanomaan ei ❤
Hyvä ystävä tai puoliso ei ole se, joka laiminlyö oman jaksamisen rajat ja lupautuu kaikkeen, mihin muut pyytävät. Herkkä ihminen usein ajattelee niin ja lupautuu, vaikkei huvittaisi tai jaksaisi. Koska hän ajattelee, että sillä tavalla hän on hyväksytty ja rakastettu.
Kuitenkin lopulta se johtaa marttyyri mentaliteettiin, jos ei ääneen niin hiljaa mielessä. Sillä helpolle ja mukautuvalle ystävälle löytyy kyllä käyttöä. Häntä pyydetään niin koulun vanhempainyhdistyksen puuhanaiseksi tai -mieheksi kuin työpaikan virkistystoimikunnan vapaaehtoiseksi… jos hän ei itse osaa priorisoida, mikä hänen arjestaan tekee mielekästä ja voimaannuttavaa. Lopulta nämä ihmiset tuskailevat sitä, että he kokevat riittämättömyyden tunnetta, koska ovat ajautuneet ties millaisiin luottamustehtäviin ja sekä oma jaksaminen että ne rakkaimmat jäävät kakkoseksi.
Mieti siis, mitkä kolme asiaa Sinulle ovat tällä hetkellä tärkeintä? Yksi niistä kolmesta tulisi mielellään olla oma hyvinvointi. Tutki sitten omaa kalenteria, näkyvätkö ne siellä?
4. Opi vastaanottamaan ❤
Jos on koko elämänsä tottunut olemaan muita varten, on vaikeaa edes ajatella, että olisi oikein olla se, jota varten muut näkevät vaivaa tai uhraavat aikaansa. Antavat jotain.
Opi siis vastaanottamaan, jotta puntit voivat kääntyä toisinpäin. Niin ystävyys suhteissa kuin muissakin ihmissuhteissa on ihan oikein, että molemmat saavat ja antavat vuorollaan. Terapeutti on se, jonka puheille mennään silloin, jos haluaa vain purkaa itseään, eikä ole kiinnostunut toisen kuulumisista. Toki ystävyydessäkin on erilaisia vaiheita, eikä todellinen ystävä jätä kaveria pulaan. Mutta olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa tulisi löytyä vastavuoroisesti.
Kun alat huomaamaan tilanteita tai tunnistamaan ihmisiä ympärilläsi, joiden kanssa olet aina samassa roolissa, antamassa neuvoja tai olkapäätä – niin olet jo pitkällä. Siitä muutos alkaa, eikä se tarkoita sitä, että kaikki ne ihmiset pitäisi jättää taakseen. Jos hekin ovat valmiita kehittymään, niin he ymmärtävät kyllä, jos pystyt kauniisti ilmaisemaan, että välillä olisi “sinunkin vuorosi loistaa”. Tai jos eivät ymmärrä, niin on hyvä ottaa vähän välimatkaa ja antaa molempien kasvaa rauhassa. Jonkin ajan kuluttua tilanne voi olla toisenlainen – tai sitten ei.
Yksi vaikeimmista oppiläksyistä minulle on ollut tämä. Olen elänyt pitkiä aikoja ilman kiinteää parisuhdetta, jonka vuoksi ystävät ovat olleet tärkeä tukiverkko. Silti on ollut pakko priorisoida oma jaksaminen ja ottaa etäisyyttä sellaisista ihmissuhteista, jotka ovat alkaneet tuntua enemmänkin terapeuttisuhteilta.
Aina jotain uutta ja toimivampaa tulee tilalle, kun vain uskaltaa päästää irti.
5. Herättele unelmat henkiin ❤
Pitääkö kaikkien unelmien olla perheen tai puolison kanssa yhteisiä vai voisiko minulla olla jotain omia, itselle tärkeitä haaveita, joita tavoittelen? VOI ja pitää olla!
Herkkä ihminen sulautuu perheen ja puolison toiveisiin, jolloin hänellä ei ole enää omia unelmia myöskään. Tämän oivaltaminen oli minun elämässäni yksi suurin käännekohta, kun tajusin sen lasten syntymän jälkeen.
Keskustelimme puolisoni kanssa unelmista ja tajusin, että minun unelmani olivat kaikki toteutuneet, kun sain lapset, kodin ja perheen. Olin kuitenkin vasta 28 vuotias, jolloin elämää olisi jäljellä melkoisesti vielä senkin jälkeen. Puolisoni hämmästeli, että miten on mahdollista, että minulla ei ole mitään suurempia unelmia? Olin hukannut ne johonkin.
Sen jälkeen lähdin etsimään unelmiani ja saavutinkin niistä monia. Nykyisin pyrin elämään unelmaani joka päivä todeksi ja tekemään niitä valintoja, jotka johtavat kaiken aikaa sellaista elämää kohti, joka tekee minut onnelliseksi. Se on helpompaa nyt, kun lapset ovat isoja ja voin miettiä itsekkäämmin, millaista elämää haluan elää. Jossakin taustalla silmissäni siintää kaukainen unelma sellaisesta, jota en vielä ole saanut kokea… Pidän sen sydämessäni samalla kun nautin jokaisesta päivästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Sillä koko elämän ei pidä mennä unelmien jahtaamiseen, mutta ne tuovat voimia arjen aherrukseen ja värittävät harmaat päivät kauniilla väreillä.
Mikä Sinun unelmasi on? Kirjoita se ylös paperille ja taittele kirjekuoreen. Laita kuori talteen ja avaa se vuoden päästä. Yllätyt, sillä olet varmasti jo paljon lähempänä sitä elämää, sillä unelmien toteutus alkaa siitä hetkestä, kun teet ne näkyväksi. ❤
Tämä on loistava neuvo! Nautin todella tästä artikkelista.. I’m also a big fan of writing down goals and keeping up with them for that very same reason–to see my progress and get encouraged to keep going. If there’s no feeling of progress, then motivation can dwindle before you accomplish what you set out to. Great article!
LikeLiked by 1 person
Thank you so much for this feedback!
LikeLike