Ystävät <3

Mistäpä näin Ystävänpäivänä muustakaan voisi kirjoittaa kuin ystävyydestä… Tosin minulle jokainen päivä on nykyisin ystävänpäivä, koska muutama vuosi sitten päätin priorisoida ystävät hyvin korkealle, ajankäytössäni. Olin monta vuotta kokenut hieman huonoa omaatuntoa siitä, että minun täytyi organisoida kalenteriini hyvin tiiviisti työt ja lapset vuoroviikoin, sillä muuten en vain olisi saanut elämän peruspalikoita järjestykseen. Mutta ne tärkeimmät ystävät kulkivat silti mukanani nuokin vuodet ja puhelimitse pidinkin paljon yhteyttä heihin – olin vain valitettavan usein se ystävä, joka ei pystynyt saapumaan paikalle, kun juhlittiin jotain merkkipäivää, koska illat ja viikonloput olivat kalenterissani usein ne haasteellisimmat.

Noina vuosina tein jossakin koulutuksessa harjoituksen, jossa piti listata kolme tärkeintä asiaa omassa elämässä – ja sen jälkeen ne samat asiat siihen järjestykseen, mihin ajallisesti itse käyttää eniten aikaa. Se herätti minut. Olin kyllä priorisoinnut ajankäytössä lapseni mutta entä sitten terveys tai ystävät – jotka kuitenkin olivat listani kärkipäässä? Ajattelin aina, että “ehdin sitten myöhemmin, kun kiireet vähän helpottaa…” Aloin miettiä, että miten voisin järjestää heillekin aikaa, juuri nyt.

Ystävät eivät onneksi ehtineet noina vuosina kaikota – mutta omasta hyvinvoinnista tingin jo niin pitkään, että sen tärkeyden sain huomata hieman ikävällä tavalla. Hälytyskellot alkoivat soida ja sitten vasta päätin muuttaa ajankäyttöäni – niiden minulle aidosti tärkeimpien asioiden kohdalla. Tein uuden aarrekartan, jossa oma hyvä olo ja ystävät olivat suurimassa roolissa, työtavoitteiden lisäksi.

Elämä on heitellyt vuosien aikana monin tavoin ja niissä haastepaikoissa se ystävien tärkeyskin tulee arvoon arvaamattomaan. Mutta jos heistä ei ole pitänyt huolta silloin kun itsellä menee lujaa, niin he eivät välttämättä ole odottamassa syli avoinna silloin, kun sitä olkapäätä itse tarvitsisi. Ystävyys kun on antamista ja saamista. Se on olkapään tarjoamista ja rinnakkain kulkemista – puolin ja toisin.

Anu Pellas, Ystävänpäivä

Aarrekarttaani laitoin silloin joitakin vuosia sitten ison tekstin “Uusia Ystäviä!” En halunnut päästä vanhoista ystävistäni eroon, sillä heillä on sydämessäni ihan erityinen merkitys, kaikkien yhdessä kuljettujen vuosien vuoksi ❤ ❤ ❤ Mutta monet heistä ovat aina olleet fyysisesti kaukana, jolloin se on erilaista. Silloin ei ole mahdollista viettää aikaa yhdessä, vain noin ex-tempore – vaan arjen kuulumiset jaetaan pääasiassa puhelimessa tai messengerin kautta iltaisin. Muuton myötä kaipaisin tukiverkkoa lähelle, omille kotikulmilleni. Ihmisiä, kenen luokse voisin piipahtaa silloin jos tuntuu yksinäiseltä tai kutsua lounaalle lähikuppilaan. Käydä yhdessä lenkillä tai joogassa – viettää aikaa yhdessä.

Ja elämähän tuo sitä mitä tilaa…. Yllättäen huomasin kiinnostuvani jostakin tilaisuudesta, jonne menin ihan uteliaisuuttani – ja loppujen lopuksi en ollutkaan innostunut itse asiasta, mutta löysin sieltä uuden ystävän ❤ Tällä tavalla “sattumalta” viime vuosien aikana elämääni on tullut monia ihania ystävyys-suhteita, jotka ovat olleet todella tärkeitä muun elämänpiirin muuttaessa muotoaan.

Vaikka Ystävänpäivä onkin joka päivä – olen tänään erityisen kiitollinen kaikista teistä ❤ ❤ ❤ Uudet ja vanhat ystävät, jotka olette kulkeneet mukanani elämän käänteissä – tukeneet ja kannustaneet minua omalla tielläni – ja tönäisseet myös välillä hieman oikeaan suuntaan, lempeästi ❤ Kiitos että olette ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: