“Epäröinnin kynnyksellä, kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?” Tommy Tabermann on piilottanut tuohon lauseeseen suuren viisauden… Mutta mihin tarkoitukseen tänä vuonna 2017 – juuri SINÄ tarvitsisit rohkeutta?

Minun rohkeuttani kysytään tulevana vuonna hyvin eri tavalla kuin aiemmin. Huomaan, etten meinaa uskaltaa edes kertoa sitä ääneen vaikka olen tottunut kouluttamaan tavoitteen asettelusta ja kuuluttamaan myös omia unelmiani ääneen, suuremmankin yleisön edessä. Mutta nyt, kun alan puhumaan tästä, henkeni meinaa salpautua ja oloni kutistuu pieneksi. Huomaan puhuvani itselleni pyykkiä ripustellessa tai ruokaa laittaessa. Käyn keskustelua pääni ja sydämeni välillä. Ja taas epäröin ja järkeni saa vallan, jolloin meinaan perääntyä. Vanhaan ja turvalliseen. Tuntuuko tutulta?

Silloin kun olemme suurien tavoitteiden tai uusien mahdollisuuksien äärellä, on ihan luonnollinen reaktio, että järkemme yrittää suojella meitä ja käännyttää takaisin. Järjen tehtävä on pitää meidät hengissä. Uusi on uhka hengissä pysymiselle, ihan konkreettisesti.

Sisäisen intuitiomme tehtävä puolestaan on johdattaa meitä kohti omaa elämänpolkua. Tönäistä siihen suuntaan, joka kehittää ja auttaa kasvamaan. Joskus siihen tarvitaan se, että meidät irroitetaan vanhoista raameista ja opituista käyttäytymismalleista, jotta voisimme löytää paremmin oman polkumme. Joskus tuntuu, että sekään ei riitä vaan tarvitaan järeämpiä keinoja. On ollut vuosia, jolloin on ollut olo, kuin elämä olisi heittänyt uimataidottomana veteen – ja katselee vain vierestä, että pysynkö pinnalla… Intuitio ei siis pelkää muutosta, vaan sysää meidät kohti sitä, silloin kun on sen aika. Mutta järki siis vastustaa muutosta, koska se on uhka. Voisihan uimataidoton myös hukkua. Mutta mistä sitten tiedän, kumpi ääni sisälläni puhuu ja mikä tekemisiäni ohjaa?

Intuitio kuiskii hentoja viestejä, kaipaa ja halajaa… Ohjailee ensin pienillä vihjeillä mutta lopulta alkaa tekemään oloni tukalaksi, jos en kuuntele sitä. Se, mitä sen mielestä tarvitsen, vain tuntuu niin oikealta. Se ei perustele, selittele tai “puhu” pääni sisällä – se tuntuu vain. Sydämen kohdalla ❤ ❤ Järki on äänessä silloin kun asioita pitää perustella ja kategorioida. Sen kuulen kyllä helpommin, vieläkin. Aiemmin kun en asiaa ajatellut – en muuta ääntä arjen keskellä kuullutkaan, mutta isommissa ratkaisuissa intuitioni otti aina vahvan roolin. Tietämättäni.

Minun rohkeuttani tarvitaan tänä vuonna muutoksen tekemiseen. Intuitioni on nyt ohjaksissa ja vaientaa järjen äänen kerta toisensa jälkeen. Jopa niin, että mietin välillä, että olenko enää järjissäni? Ja lähipiirini miettii sitä takuuvarmasti 🙂 Sillä olenhan monen monta vuotta peräkanaa tehnyt tavoitteita ties mihin elämän eri osa-alueelle, ottanut vastaan haasteita työssäni, kehittynyt ja kasvanut isompiin saappaisiin – ja haastanut itseäni uusiin tuuliin. Miksi nyt yht´äkkiä järki pitäisi hiljentää?

Sillä tuo uusi jännittävä muutos, johon rohkeuttani tarvitaan, on se, että en teekään tavoitteita tai mieti tarkkaan jokaista askelta ja strategiaa vuodeksi eteenpäin. Että uskallan vain mennä hetki, päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan – tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Heittäytyä täysin oman sisäisen ääneni ohjattavaksi ja luottaa siihen, että se johtaa minut oikeaan. Hups, vuoden päästä sitten näette, mihin se on minut kuljettanut.

On kovin pelottavaa päästää irti omista suunnitelmista ja tavoitteista – ja vain luottaa siihen, että elämä tuo eteeni ne mahdollisuudet, joihin minun kuuluu nyt tarttua. Älähtää riittävän äänekkäästi silloin kun on oikea tilaisuus kohdalla 🙂 Avaa suuni silloin kun on tarkoitus saada oma ääni kuuluviin – tai sulkee suuni silloin, kun kuuluu vaieta. Auttaa minua törmäämään niihin ihmisiin, kenen kuuluu tulla opastamaan minua kohti jotakin uutta.. ja raivaa tilaa kalenteriini heille, kenen kuuluu pysyä mukanani edelleenkin. Onneksi huomaan jo nyt, että mitä enemmän siihen luotan, sitä selkeämmin se minulle näyttää tietä.

Olen tehnyt monen vuoden ajan joka vuosi vuoden vaihtuessa uuden unelmakartan itselleni. Keskittyen yhden päivän ajan miettimään, mitä kaikkea haluan seuraavana vuonna kokea ja saavuttaa. Se on ihana tapa askarrella itselleen “unelmaelämä” paperille 🙂 Hyvin monet noista asioista ovat toteutuneet, tavalla tai toisella. Enkä siitä tavasta aio luopua edelleenkään, sillä mitä paremmin tiedän, mitä oikeasti haluan – sitä varmemmin myös intuitioni osaa minut johdattaa oikeaan. Mutta unelmakartastani tulee hyvin erilainen kuin koskaan aiemmin – sillä juuri nyt olen elämääni niin tyytyväinen, että vaikka tiedänkin, ettei olemassa oleva tilanne ole mikään tavoite, niin aion silti rakentaa karttani niistä aineksista, joista elämäni nyt jo koostuu ❤

Vaatii rohkeutta, eikö totta? Sanoa, että on tyytyväinen elämäänsä! Monen vuoden ajan on ollut aika muutokselle – mutta nyt näköjään pysyvyydelle ja tyytyväisyydelle. Meistä kukin elää omassa elämässään eri vaihetta ja sitä pitäisi kuunnella – ei sitä, mitä muut tekevät tai tavoittelevat. Mikä ajanjakso Sinun elämässäsi on juuri nyt menossa? Onko aika muutokselle, uusille askelille kohti jotain tuntematonta mutta niiiiiin houkuttelevaa? Vai onko aika levon ja akkujen lataamisen? Rakenna oma unelmakarttasi juuri sitä kuunnellen, rohkeasti. Kannustan Sinua, sillä se on Sinun elämäsi…

“Epäröinnin kynnyksellä, kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?”

Kaikkea ihanaa – juuri sitä mitä sydämesi halajaa – vuoteen 2017, Sinulle toivon ❤