Näin myyntialalla puhutaan usein 80/20 säännöstä. Siitä, miten esimerkiksi omasta ajankäytöstä pitäisi osata käyttää suurin osa (80%) niihin tehtäviin, jotka johtavat parempiin tuloksiin (20%). Suoramyynnissä se on yleensä yhteydenpitoa – joko uusiin asiakkaisiin tai jo olemassa oleviin, joka helposti unohtuu kaiken muun päivittäisen tekemisen jalkoihin, jota automaattisesti vain tulee päivittäin hoidettavaksi.

Tuo sääntö toimii tosi moneen muuhunkin asiaan elämässä… Kuten terveellisiin elintapoihin. Olen aina ollut ruoasta nautiskelija ja siksi haluankin ehdottomasti pitää kiinni siitä säännöstä oman ruokailuni suhteen 🙂 Siksi pyrin syömään aina terveellisen aamupalan ja yhden päivän pääruoan. Mutta jos jonain päivänä on aihetta juhlaan tai tekee mieli herkutella, niin ajattelen, että tämä kuuluu nyt siihen 20%:een ja voin tehdä sen hyvällä mielellä.

On surullista miten omien mittojen seuraileminen on ajanut meidät ihmiset siihen pisteeseen, että podemme lähes aina huonoa omaatuntoa myös syömisestä. Siksi suurin osa syökin herkut salaa kotona – ja juhlissa sitten pohditaan ääneen, että montakohan kaloria kakkupalassa on… Kun asian kuuluisi olla juuri toisin päin. Arkea jokaisella meistä on suurin osa (80%) ja jos silloin pyrkii syömään terveellisesti, niin juhlahetket (20%) kyllä mahtuvat mittoihin. Jollei sitten satu olemaan sellaisessa työssä, jossa juhlahetkiä on lähes joka päivä 😉

80/20 sääntö pätee minusta myös siihen, miten arjen keskelle (80%) pitäisi ehtiä löytämään riittävän usein kivoja juhlahetkiä (20%), joiden avulla jaksaa sitten harmaatkin päivät. Kuulostelen ympärilläni olevia ihmisiä ja huomaan miten helposti perhe-arki voi kaapata mukaansa jopa vuosiksi ja saattaa täysin unohtua niiden omien kivojen asioiden vaaliminen – töiden, ruoan laiton ja lasten kasvattamisen keskellä.. Vapaa-päivät menevät tehtävälistojen lyhentämisessä ja helposti sortuu ajattelemaan, että “joskus sitten vaalitaan parisuhdetta ja tehdään jotain kivaa yhdessä, kun on siihen aikaa”….

Havahduin tähän itse jo vuosia sitten, kun asuin vielä isossa omakotitalossa. Kesät menivät kukkapenkkejä kohennellessa ja rikkaruohoja nyppiessä. Terassikalusteet kyllä käsiteltiin joka kevät mutta melko harvoin niissä ehdittiin istahtaa. Kun syksyllä sitten niitä kanniskeltiin taas takaisin varastoon talveksi, niin itsekseni mietin, että montakohan kertaa ehdin oikeasti nauttia kaikesta siitä, mitä siihen pihamaalle oltiin niin kovalla innolla aherrettu?

Nykyisin elämäni on hyvin erilaista. Ajattelen niin, että on tärkeää pitää huoli siitä, että arjen keskellä on riittävästi aikaa myös elämästä nauttimiselle, sillä elämä on juuri tässä ja nyt. Täydellä varmuudella. Meistä kukaan ei voi tietää, miten paljon elinaikaa kullakin on jäljellä. Siksi minä ainakin haluan varmistaa, että ehdin varmasti tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä – jonka vuoksi ne kannattaakin ottaa tehtävälistalle juuri tänään eikä siirtää jonnekin hamaan tulevaan.

Tutkitusti kuolinvuoteella olevat ihmiset eivät koskaan murehdi sitä, mitä olisivat vielä voineet tehdä – vaan sitä, minkä olivat jättäneet tekemättä. Sitä, että eivät olleet ehtineet olla riittävästi omien läheisten tai rakkaiden kanssa. Matkustelleet. Aloittaneet harrastusta, josta olivat aina unelmoineet – tai uskaltaneet elää rohkeasti sydäntään kuunnellen. Kovin harva mietti, että olisipa pitänyt edetä uralla vieläkin nopeammin tai tehdä töitä ahkerammin…

Mitkä ovat Sinulle ne asiat, jotka kannattelevat arkea ja auttavat jaksamaan? Se 20%, jolle voisit alkaa raivaamaan kalenteristasi tilaa jo tänään?

Kesällä on hyvä rikkoa kaavoja. Siksi kannattaakin tehdä jotain erilaista – juuri niitä asioita, jotka hukkuvat arjen jalkoihin. Ottaa vaikkapa maalausvälineet esiin vuosien jälkeen ja pyhittää päivä sellaiselle, mille ei ole ollut pitkään aikaan aikaa.

Nautitaan tästä hetkestä, sillä se on juuri nyt kaikki mitä meillä varmuudella on ❤