Oletko ollut joskus elämässäsi sellaisessa tilanteessa, jossa sisimpäsi huutaa valitsemaan täysin toisin, kuin mitä järkesi ja kaikki ympärilläsi sanovat? Uskon, että aika moni meistä on ollut. Ja jotkut meistä uskaltavat vain luottaa siihen omaan sisäiseen intuitioon siinäkin tilanteessa – mutta joku taas kerta toisensa jälkeen yrittää vaientaa sen äänen. Kuka mistäkin syystä. Ja lopulta onnistuukin siinä. Mutta hinta voi olla melko suuri.

Sillä intuition tehtävänä on ohjata meitä kohti niitä valintoja, jotka ovat meidän itsemme kannalta oikeita – vaikka ne eivät aina tuntuisi järkeviltä tai lähellä olevien ihmisten kannalta edes reiluilta.

Kuulen ja näen tarinoita ympärilläni – kuten meistä kaikki – siitä, kuinka perheenäiti kamppailee vuodesta toiseen huonossa ihmissuhteessa vain pitääkseen perheen “koossa” lasten takia. Venyy ja venyy – joustaa omista toiveistaan ja odotuksistaan, siitä mitä parisuhteen tulisi olla.. ja mitä se ei ole enää pitkään aikaan ollut. Ja lopulta kun sydän ei jaksa enää huutaa omaa viestiään siitä, miten sen pitäisi päästä vapauteen ja onneen – se väsyy ja alkaa oirehtia muilla tavoin.

Parisuhteen ratkaisut eivät välttämättä ole minun vahvinta osaamista… Näyttöjen perusteella 😉 Mutta sydäntäni olen uskaltanut kuunnella ja myös nähnyt sen, miten suuri vaikutus sillä läheisimmällä ihmissuhteella koko elämän paletin onnistumiseen on.

Parhaimmillaan ihmissuhde kannattelee ja antaa voimaa. Se tuo turvaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ja saa Sinut kasvamaan – jopa suuremmaksi kuin mitä itse uskalsit ajatella.. Samalla tavoin kuin muutkin ympärilläsi olevat läheiset ihmissuhteet tekevät. Jos ne ovat niitä oikeita.

Olen ollut onnekas, saadessani kokea kaiken tuon – mutta myös sen toisen puolen. Jolloin siinä tärkeimmässä ja rakkaimmassa ihmissuhteessa yht´äkkiä alatkin kokea olevasi koko ajan pienempi.. Epävarmempi ja varovaisempi. Ja vähitellen suhteesta, joka ensin oli kannatteleva ja voimaa antava – muodostuukin energiasyöppö. Joka varastaa ajatusenergiasi kaikelta muulta elämältä ja latistaa myös pikkuhiljaa itsetuntosi ja uskosi tulevaan… Niin pikkuhiljaa, että tajuat itse sen vasta kun on jo melkein liian myöhäistä.

Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Elämä ei ole mennyt ohitse – eikä mikään kokemus ole turha. Asioilla on vain oikea aika, juuri silloin kun itse olemme valmiita. Ja juuri silloin kaikki se rohkeus ja vahvuus löytyy jostain. Tehdä uusia ratkaisuja, irroittaa itsensä vanhasta – ja astua askel kohti oman näköistä elämää. Ja sillä hetkellä tilalle astuu uusi vahvuus. Mutta se ensimmäinen askel on vain uskallettava ottaa ensin. Sillä aina kun uskallamme kuunnella omaa intuitiotamme, jonka tarkoitus on ohjata meitä juuri sille oman sielumme oikealle polulle – elämä kannattelee. Aina.

Rakkaudellista viikkoa ❤

Anu