Olen kirjoitellut tavoitteen saavuttamiseen tarvittavista aineksista viime viikkoina. Ja tänään vuorossa on suunnitelman tekeminen ja aikatauluttaminen.

Olen itse aika fiilis-ihminen, jonka vuoksi ahdistun tiukoista suunnitelmista ja aikatauluista helposti. Ja se oli yksi vahva motiivi minulle myös vaihtaa alaa ja lähteä yrittäjäksi, jolloin saan itse päättää työaikani ja myös sen paljonko tavoittelen. Mutta huomasin pian, että yrittäjänä nuo suunnitelmat ja aikataulut on ihan pakko tehdä itselleen, jos haluaa saada tuloksia.

Sillä tavoite ilman aikataulua on unelma.

Minulla oli kyllä suunnitelmia ja tavoitteita, mutta halusin pitää ne omana tietonani. Sillä ajattelin, että ne ei kuulu kenellekään muulle – olenhan itse oman yritykseni pomo. Mutta myöhemmin tajusin kyllä, että olinkin pelännyt sanoa niitä ääneen, jos ne eivät toteutuisikaan.. Ja kun pidin ne omana tietonani, niin kukaan ei myöskään tietäisi, jos en pääsisi omiin tavoitteisiini. Miten ovelaa 😉

Kasvojen menettämisen pelko on usein kuoleman pelkoakin voimakkaampi. Ja estää meitä edes yrittämästä sellaista, jossa emme ole täysin varmoja omasta onnistumisestamme. Tuo sama pelko hiipii mieleen silloin kun pitäisi puhua yleisön edessä.. joka on hassua, sillä järjellä mietittynä siinä tilanteessa ei ole kovinkaan suurta vaaraa. Ja silti monet meistä pelkäävät tuota tilannetta kuollakseen.

Mutta pelot eivät perustukaan järjen tuotoksiin – ne ovat sisäänrakennettuja tunteita, jotka ovat muodostuneet aiemman elämän kokemuksista. Ja ohjaavat meitä itse asiassa huomattavasti voimakkaammin kuin järki. Ja vieläpä niin, että jos niitä ei tunnista, niin niiden vaikutus on entistäkin suurempi.

Elämä kuitenkin järjestää usein eteemme tilanteet, joissa meidän on mahdollista kehittyä.

Ja näin minullekin kävi. Jouduin avioeron myötä tilanteeseen, jossa lapseni asuivat vuoroviikoin meidän vanhempien luona ja silloin kun aika on rajallista työn tekemiseen, niin on pakko opetella aikatauluttamaan ja suunnittelemaan. Opin noina vuosina todella mestariksi siinä, miten priorisoin oman kalenterini niille tärkeimmille asioille – lapsille ja työlle. Samaan aikaan kun opin myös suunnittelemaan mitkä asiat omassa työssäni johtavat tuloksiin ja mitkä eivät ole niin tärkeitä.. Ihan loistava oppikoulu näin jälkeen päin ajatellen yrittäjän elämään, sillä hyvin helposti yrittäjän työajat venyvät aamusta iltaan, vaikka tarkoitus olikin saada vapaa työ 😉

Suunniteltu työviikko antaa luvan myös vapaa-aikaan.

Ja siitä lifestyle-elämästä kirjoitan lisää ensi viikolla….

Anu