Miksi?

 

AnuPellas_Miksi

Miksi, miksi, miksi?

Tuo pieni sana, jota kuulemme kyselyisässä olevan lapsen suusta kyllästymiseen asti – mutta joka vähenee sanavarastostamme iän myötä, kun alamme tietämään asioista enemmän. Varsinkin sitten kun luulemme tietävämme lähes kaiken 😉 Harmillista, sillä elämän ihmettely uteliaana pitää mielen avoimempana uudelle. Ja näin jälkeenpäin kun miettii tuota aikaa, jolloin omatkin lapset olivat siinä iässä – niin tajuaa vain miten tärkeitä nuo kysymykset olikaan. Vaikka niihin itsekin usein vastaili ihan huolimattomasti kaiken kiireen keskellä.. Ja siitä se kyselyikäinen lapsi muodosti sitten oman mielikuvansa ympäröivästä todellisuudesta. Mutta tänään tuo miksi liittyy tavoitteen asetteluun 😉

Kirjoitin viime viikolla siitä ensimmäisestä tärkeästä kysymyksestä, josta on hyvä aloittaa, kun alkaa tekemään tavoitteita. Mitä minä haluan? Ja siihen liittyy myös tämän päiväinen aihe, koska tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan myös syy, miksi tehdä töitä päämäärään pääsemiseksi. Ilman tuota syytä emme viitsi vaivautua.

Miksi haluan muutosta? Miten tavoitteen saavuttaminen kohentaa elämääni? 

On monenlaisia tavoitteita, joista kannattaa aluksi valita yksi tärkein. Tavoite voi liittyä omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin tai parempiin elintapoihin – urasuunnitelmiin tai harrastuksiin. Näissä on tärkeää kuunnella hyvin omaa itseään ja löytää motiivit sieltä. Sen lisäksi meidän tulisi tehdä tavoitteita kotiin ja perhe-elämään liittyen, jotka ovat puolestaan yhteisiä samassa taloudessa asuvien kanssa. Ja näitä toki kannattaakin silloin miettiä yhdessä.

Aloitin itse kuukauden mittaisen liikuntaohjelman viikko sitten, johon nyt jo olen jäänyt koukkuun 😉 Mutta kieltämättä ennen aloitusta laiska mieleni yritti siirtää aloituspäivämäärää useaan kertaan… Tiesin kuitenkin aiemmasta kokemuksesta, että motivoidun helposti siitä, kun vain pääsen alkuun – ja tunnen oloni muuttuneen. Mutta näinhän ei tapahdu heti ensimmästen kertojen jälkeen, vaan päinvastoin. Löysin lihaksia kehostani, joiden olemassaoloa en tiennytkään 😉 Ja ne muistuttivat kyllä itsestään seuraavina päivinä treenin jälkeen… Mutta motivoin itseäni jatkamaan, sillä kipu kertoi myös hyvällä tavalla siitä, että jotain on tehty.

Jo viikon jälkeen voin tuntea olossani positiivisen muutoksen, joka auttaa jatkamaan. Ja tuo motiivi on hyvä pitää mielessä myös niinä “laiskoina päivinä” kun tekisi mieli luistaa ohjelmasta. Sillä vain säännöllisellä toiminnalla voin saavuttaa pysyvän muutoksen. Oma motiivini on hyvin selkeä – tiedän, että olen energisempi ja voin paremmin, silloin kun kuntoilen säännöllisesti ja pidän kehostani hyvää huolta!!

Näe itsesi jo perillä 🙂

Hyvä keino motivoida itseään on luoda mielikuva lopputuloksesta ja palauttaa tuo mieleen aina silloin, jos laiskuus meinaa iskeä. Voi nähdä itsensä energisenä tai hoikempana – palkittavana yleisön edessä tai bonus shekki kädessä. Ja tuntea sen tunteen, joka tulee siitä kun on onnistunut. Mitä vahvempi tuo tunne ja mielikuva on – sitä varmemmin sinne pääsee. Unelmakarttaan on hyvä liittää sellaisia kuvia päämäärästä, jotka herättävät tunteita, sillä järkisyyt eivät useinkaan riitä aktivoimaan meitä toimintaan asti.

Itselläni työssä on usein tärkeimpänä motiivina ollut ne ihmiset, ketkä liittyvät tavoitteeni toteutumiseen. Kun mietin sitä tilannetta, jossa voin iloita saavutuksistani yhdessä heidän kanssaan, niin motivoidun tekemään myös töitä sen eteen.

Mitä jos..? 

Joku toinen motivoituu positiivisista mielikuvista – mutta joku toinen taas löytää itsekurin pakon edessä. Ja hän voikin kysyä itseltään; “Mitä jos en pääsekään tavoitteseeni – mitä sitten tapahtuu?”

Jos en tee asioita, joita pitäisi esimerkiksi tehdä työssäni, jotta etenen omassa liiketoiminnassani – niin voin kysyä itseltäni, että mihin tuo laiskistelu johtaa? Palkkioiden pienenemiseen, bonusten vähenemiseen, huonon esimerkin antamiseen tiimilleni…. moniin sellaisiin asioihin, joita EN halua. Jolloin on vain tartuttava toimeen 😉

Oman kuntoiluprojektini kanssa huomaan, että tuo ensimmäinen keino toimii paremmin. Mutta töiden suhteen motivoidun usein parhaiten “pakon edessä”. Olen hieman mukavuudenhaluinen (kukapa ei olisi…?) – ja sen vuoksi tuppaan laiskistua, jos asiat sujuvat hyvin ja tulokset tulevat helposti. Mutta tiukan paikan tullen löydän itsestäni kadoksissa olleen lihaksen = kunnianhimon, joka piiskaa tekemään sellaisiakin asioita, joita en muutoin viitsisi.

Dead linet ovat juuri sen vuoksi tärkeitä – sillä niiden lähestyessä on vain pakko toimia, ilman viivytyksiä.

Kummasta Sinä motivoidut – unelmista vai painajaisista 😉 

Löydä oma tapasi motivoida itseäsi – ja muista, että on Sinun tehtäväsi myös antaa kannustusta itsellesi matkan varrella. Vaikka tärkeää on myös löytää ympärille “kannustus-joukot” – joista kirjoitankin ensi viikolla!!

Reipasta viikkoa,

Anu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

%d bloggers like this: